26

Aaron oli vuokrannut itselleen kämpän sillä aikaa kun olimme erossa ja kävelimme hiljaisina koulusta sinne päin.
"Aaron olen pahoillani... mä pelkäsin et loukkaisin sua jotenkin nyt ku sä olet uskovainen.."
"mä olen sama ihminen kyllä vieläkin. suurin osa musta on samaa mut kuitenkin olen muuttunut.. jutellaan siitä joskus."
"mm.."

sinä iltana katsottiin myöhään illalla leffaa telkkarista Aaronin sohvalla. nukahdin kesken leffan Aaronin kainaloon. lopputekstien aikaan Aaron herätti mut.
"sun pitäis lähteä kotiin.."
"Aaron... mä en halua. mä haluan jäädä sun viereen.."
Aaron katseli hetken mua ja suuteli sitten ohimolle. Nukahdettiin.

Aamuyöstä heräsin kuumuuteen ja vessahätään. kun tulin takaisin vessasta Aaron oli vallannut koko sohvan. mietin hetken seuraava siirtoa ja päätin mennä yksin Aaronin sänkyyn. riisuin farkut jalastani ja pujahdin peiton alle.

yhdeksän aikaan heräsin hätkähtäen ja katsoin kännykän kelloon. tuijotin sitä hetken kunnes tajusin että on lauantai. makasin hetken sängyllä ja nousin sitten kun uni tuntui menneen johonkin. kävelin Aaronin ohi keittiöön aikeenani keittää kahvia. etsiessäni kaapeista suodatinpusseja jostain putosi tyhjä peltinen kahvipurkki ja tulitikkurasia. kirosin ja nostelin tavaroita takaisin paikalleen kun Aaron ilmestyi ovesta unisen näköisenä eilisiltaiset vaatteet päällään. riensin halaamaan poikaa, ei ole montaakaan niin suloista asiaa kuin Aaron heränneenä.

menin takaisin keittämään kahvia, löysin suodatinpussitkin, ja Aaron jäi heräilemään ovensuuhun. tiesin että se katseli mua, enkä voinut vastustaa kiusausta keikuttaa takapuoltani tavallista enemmän, eikä stringit ja t-paita sitä paljon peittäneet. kuulin kun Aaron käveli taakseni ja käännyin ympäri. se tarttui käsillään hellästi kasvoihini, katsoi hetken silmiini ja suuteli sitten. suudeltiin pitkään ja Aaron juuri vedettyä hiukset pois kaulaltani kun ovikello soi. pysähdyttiin hetkeksi, mä katsoin Aaroniin ja Aaron katsoi muhun. Aaron huokaisi, korjasi mennessään paitaansa ja avasi oven.

25

lukio alkoi ja välttelin Aaronia. jos satuimme kohtaamaan käytävällä, vaihdoin puolta ja kuljin ohi kuin Aaron olisi ollut ilmaa. se oli rankkaa.

ruotsin kurssilla istuin aina ikkunan vieressä. opettaja, Kaikko jakoi monisteita kun katselin ikkunasta ulos. meinasin saada kohtauksen kun näin Aaronin seisovan pihalla. se ei ollut muuttunut yhtään. käänsin selkäni ikkunaan kun se näki minut. tehtävämonistetta tehdessäni minun oli käännyttävä pöytään päin, mutta pidin katseeni tiukasti paperissa. ajatuksen tosin harhailivat Aaronissa jonka tiesin seisovan ulkona edelleen. mietin, että tämän tunnin jälkeen pääsisin kotiin ja päivän tuska helpottaisi taas.

kun opettaja laski meidät ulos, nappasin laukkuni ja lähdin saman tien. menin lokerikolle ja lastasin kirjoja kaappiin kun Aaron ilmestyi viereeni.
"häivy", sanoin sille ja halusin nopeasti pois. lukitsin kaapin ja olin lähdössä mutta Aaron tarttui olkapäihini. yritin lähteä, mutta Aaron oli vahvempi. se pakotti mut katsomaan itseään silmiin.
"Helmi mitä tää on?", se kysyi. "olen takuulla huomannut ettet oo kunnossa. nyt kerrot mikä on."
leukani alkoi väpättää kun katsoin siihen. tajusin että se välitti musta vieläkin. suljin kyynelistä täyttyneet silmäni enkä pystynyt pidättelemään itkua. Aaron painoi pääni olkapäälleen ja halasi mua.
itkun keskeltä sain sanottua Aaronille: "mä.. mä en pysty... elää.. ilman sua... mä oon yrittäny, mut... mä en.. pysty."
Aaron otti kasvoni käsiensä väliin ja kuivasi kyyneleet poskiltani.
"rakastan sua Kukka...", se kuiskasi. "anna mun pitää susta huolta."
nyökkäsin sille hiljaa.
se hipaisi sormillaan huuliani ja kumartui sitten suutelemaan mua. se suuteli mua ja tunsin onnenkyyneleiden kulkevat Aaronin poskia pitkin.
"oletko sä mun Kukkani?", se kysyi kun katseli silmiini.
"olen", henkäisin. "anteeks Aaron..."
"ei se mitään", Aaron sanoi ja hipaisi poskeani.

24

oli kulunut monta päivää siitä kun Aaron sanoi tulleensa uskoon. tai ei se niin sanonut mut sitä se kai tarkoitti. se oli soittanut mulle monta kertaa mutten ollut vastannut. tiesin että se saattaisi ilmestyä oveni taa koska vain. siksi en ollutkaan paljoa kotona. pyörein kaupungissa, Sinin luona tai kävelin vain.
en uskaltanut kohdata Aaronia. rakastin sitä, mutta tiesin että päädyttäisiin jossain vaiheessa sänkyyn jos se muuttaisi takaisin. en tiennyt oliko se tosissaan sen uskonsa kanssa, mutta en halunnut sen uskon loppuvan niin.

yhtenä päivänä tulin kaupungista kotiin ja sain laukkuni laskettua lattialle kun kuulin koputuksen.

kop-kop kop-kop.

vedin hetken henkeä ja avasin sitten oven. tiesin mitä aioin sanoa. sanoisin sen selvästi ja kylmän rauhallisesti. vältin Aaronin silmiä ja sanoin sanottavani.

"kuule", aloitin. "en halua nähdä sua enää. ole hyvä ja lähde, äläkä tule takaisin."
"mut Kukka..."
viittasin kädelläni ovea.
"mä en halua tätä.. älä jätä mua.."
Aaron näytti pelästyneeltä kaniinilta.
pidin pääni kylmänä ja sanoin: "en välitä susta enää. ole hyvä ja lähde."
suljin oven Aaronin nenän edestä ja hetken päästä kuulin askeleet.
sitten se pääsi ulos mitä olin pidätellyt. itku. lyyhistyin ovelle ja itkin. en halunnut tämän loppuvan mutta jos Aaron ei halunnut sänkyyn tämän oli loputtava.

23

Aaron oli ollut serkkunsa luona viikon ja oli tulossa takaisin tänään, lauantaina. tiesin kyllä et se oli tulossa, mut olin ottanut Sinin kanssa muutaman siiderin. Sini tosin oli jo lähtenyt johonkin ja olin yksin.
Aaron tuli ja menin siideritölkki toisessa kädessä avaamaan ovea sille. hyppäsin sen kaulaan mut Aaron pussasi mua vaan poskelle ja työnsi mua kauemmas.
"sä olet juonut", se totesi ja toi reppunsa sisälle.
"joo otaks säki?!", ehdotin ja osoitin muovikassia lattialla.
"no en mä ota", Aaron sanoi. "mä meen nukkumaan."
pienen kinastelun jälkeen Aaron päätyi peiton kanssa nukkumaan lattialle ja mä sänkyyn ilman peittoa.

aamulla heräsin, ihme kyllä ilman sen suurempaa kankkusta. katseeni osui nukkuvaan Aaroniin lattialla.

ainiin. Aaron tuli kotiin...

Aaron havahtui kai liikkumiseeni ja nousi istumaan. toivotettiin huomenet ja Aaron alkoi pukemaan päälleen selkä muhun päin. heitin yöpaidan päältäni ja aloin etsimään vaatteita.
"mä meen jo ulos", Aaron totesi saatuaan vaatteet päälleen ja lähti.

menin ulos kun sain jotain päälleni. sisällä kun juotiin kahvia kahdestaan keittiössä kysyin Aaronilta: "onks sul joku hätänä? sä olet ollu tosi outo eilen ja tänään. mikset sä ottanu mitään eilen? yleensä sä otat jos mäkin otan."
"ajattelin et antaa sen vielä olla mut kun sä kerran kysyt. juttelin serkun kanssa siitä taas. Jumalasta. otin Jeesuksen vastaan mun elämään."
olin tukehtua kahviini.
"mmitähh??" kahvikuppi pysähtyi kesken matkan ja tuijotin Aaronia.
"niin..", Aaron sanoi. "olen tehny paljon väärää mut sain sen kaiken anteeks ku pyysin Jeesusta sydämeeni."
puhumastaan huolimatta Aaron vaikutti alakuloiselta ja kysyin asiaa siltä.
"no eikös sen pitäis olla ilonen asia?"
jatkoin kahvin juomista.
"on se mut... mut tiedäks miten suuri kiusaus on päätyä sun kanssa sänkyyn. niin ei saa käydä." Aaron hiljeni ja tuijotti kahviaan.
tuijotin Aaronia taas silmät pyöreinä. en ymmärtänyt yhtään mitä se sanoi.
"a-ai mitä?"
"nii no ei ennen ku jos me mennään naimisiin..."
tuijotin vain Aaronia. Aaron nousi, laittoi kahvikuppinsa tiskipöydälle ja lähti ovesta ulos. jäin tuijottamaan seinää. hetken päästä kuulin Aaronin auton starttaavan ja ajavan matkoihinsa.

mihin Aaron on sekaantunut? pyytänyt Jeesusta elämäänsä? mitä se tarkoittaa? mikä Aaronista tulee? mitä meistä tulee? rakastaako se mua enää? mihin se lähti? kai se tulee takaisin...?

22

oli kulunut jonkin aikaa siitä kun Sini yllätti meidät autosta touhuamasta. oltiin Aaronin kanssa menossa nukkumaan, tai siis mä olin melkein jo unessa. makasin selkä Aaronin päin ja peitto oli jossain, koska oli kuuma. havahduin lyhyestä unestani kun tajusin Aaronin käden vaeltavan tissieni päällä. sen sormet pysähtyi hetkeksi nänniin ja jatkoi sitten hiplaamistaan. arvasin että paita haittaa sitä ja pian se oli nostamassa yöpaidan helmaani. käännyin selälleni ja avasin silmät. Aaronin käsi pysähtyi. se oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "saanko mä vähän koskettaa sua?"
katselin Aaronin silmiin enkä halunnut sanoa ei mutta mua tavallaan vähän pelotti. kai Aaron tiesi että olen neitsyt?
"saat...", sain sanottua, nousin istumaan ja heitin paidan pois. menin takaisin makuulle pelkissä pikkuhousuissa. Aaron katsoi ensin hetken muhun ja siirsi sitten katseensa tisseihini. se puristeli niitä hellästi ja antoi kielensä kulkea pitkin molempia. sitten se suuteli mua suulle kerran ja meni makaamaan sängylle. hetken kuulin vain sen hengityksen, sitten se sanoi: "sä oot Helmi niin kuuma et tiedä miten vaikeaa on ollu pitää kätensä susta erossa.. Hyvää yötä."

21

aamupalan jälkeen lähdettiin Aaronin kanssa järvelle Aaronin autolla. Aaron pysäköi auton tuttuun paikkaan ja lähdettiin kävelemään rantaan. Aaron otti käteni käteensä.
"onko joku muuttunut?", kysyin siltä.
"ai niinku mikä?", se kysyi ja katsoi muhun.
"meissä. onko joku muuttunut?"
"en mä tiedä...", Aaron sanoi ja katseli maahan. "ei kai.. ainakaan mun tunteet ei oo muuttuneet."
"mm..", sanoin miettiväisenä ja kuljettiin hiljaa naisen ohi joka talutti koiraa.
päästiin rantaan ja Aaron istui nurmikolle. menin makaamaan selälleni sen viereen ja suljin silmät. olin nauttinut hetken auringosta kun tunsin että Aaron tuli lähelleni ja painoi huulensa huuliini. tunsin sen varovaisen käden liikkuvan olkapäältäni vasempaan rintaan. se hyväili ja puristeli sitä ja tunsin sen kielen välillä suussani.
se laskeutui suutelemaan kaulaani ja avonaista kaula-aukkoani. se veti paitaa alemmas niin että rintsikoiden yläreuna tuli näkyviin. Aaron raotti kädellään rintsikoita ja tunsin kun se teki fritsun rintaani. en saanut kunnolla henkeä.
Aaron kohotti itsensä käsiensä varaan ja katseli mua kuin kysyen oliko kaikki ok.
"mitä jos mentäis autoon?", vastasin sen kysyvään ilmeeseen.
Aaron nyökkäsi ja käveltiin autolle päin. puristin Aaronia takapuolesta kun se avasi auton ovia lukosta. se hymyili mulle ja avasi takaoven. menin sisälle Aaron perässäni ja se otti topin pois päältäni. en tiennyt halusinko tätä mutta en halunnut lopettaakaan. avasin rintsikkani ja annoin Aaronin ottaa ne pois. se kaatoi mut penkille, suuteli kaulaani ja kosketti rintojani. molempien hengitys kiihtyi kun se vei kätensä haaroväliini. sitten kuulin ulkoa askeleet.
"joku tulee!", kuiskasin ja Aaron vetäisi kätensä pois ja meni matalaksi. otin topin itseni suojaksi ja istuin matalana ja odotin että se joku menisi ohi. kuvittelin että se oli jo mennyt ja kurkistin ikkunasta. mutta ei se ollut. se joku oli Sini ja katsoi suoraan minuun. katsoin Aaroniin ja repesin sitten nauruun. raotin vähän ikkunaa että sain nauruni lomasta puhuttua Sinille.
"kuule et paljon pahempaan aikaan olis enää voinu tulla!"
Sini ei oikein tiennyt olisko se nauranut vai itkenyt.
"Öhh, tota, sori en mä tiennyt.. mut olin varma et toi oli sun laukkus tossa auton vieressä", se sanoi ja osoitti maahan.
"odota vähän", sanoin sille ja suljin ikkunan. Sini meni kauemmas.
puin päälleni ja katselin samalla Aaronia.
"ehkä näin on parempi", sanoin.
"miksi?", Aaron kysyi multa.
"en tiedä. tuntuu vain siltä."
"niin. ehkä."
sain paidan päälleni ja menin ulos. Aaron jäi kai keräilemään itseään autoon. otin laukkuni maasta ja kävelin Sinin luo. mua huvitti vieläkin.
"joopa joo..", naureskelin Sinille.
Sini virnisti ja sanoi: "te ihan sitte autossa ajattelitte..?"
"no ei me kyl paljo taidettu ajatella mitään.. mun tarvii varmaan mennä", sanoin ja katsoin autoon Aaronia. se näytti siltä ettei aio tulla ulos muuta kun ajaakseen kotiin.
"sano sille etten nähny muuta ku sut puolipukeissa.. nähdään!", Sini sanoi ja lähti kävelemään poispäin.
"nähdään!", vastasin sille ja menin autoon. Aaron tuli viereeni ja lähti ajamaan kotiin. tai siis mun luo. siis kotiin. katsoin Aaronia ja yritin saada selville mitä se ajatteli. se ei sanonut mitään, ajoi vaan.
"Aaron", aloitin. "ei se ehtiny nähdä muuta ku mut puolipukeissa.."
"hyvä sitte", se vastasi. "mennään kotiin."
"joo."

20

Heräsin aamulla koputukseen.
Kop kop kop.
nousin istumaan ja kesti muutamia sekunteja ennen kuin tajusin mitä tapahtuu. se oli varmasti äiti. äiti koputti noin. katsoin viereeni Aaronia. se nukkui ja peitto oli lattialla. laitoin peiton Aaronin päälle, sillä kun oli vain kalsarit jalassa. kävelin hiljaa ovelle ja avasin sen.
"Shh!", sanoin äidille ja nostin sormen suulleni ja osoitin toisella kädellä Aaronia. äiti oli normaalisti melko tiukkapipoinen eikä kai pitänyt siitä että nukuin samassa sängyssä Aaronin kanssa, mutta nyt se hymyili vähän.

"Aaron on siis tullut takaisin?", se kysyi kuiskaten.
nyökkäsin ja hymyilin: "eilen."
"tein aamupalaa", äiti kuiskasi, hymyili ja lähti sisälle.

suljin oven, käännyin ja huomasin Aaronin heränneen. se näytti pöllähtäneeltä ja naurahdin sille. kävelin sängylle ja menin makaamaan mahalleni Aaronin viereen.
"huomenta", sanoin sille.
"mmm.. mitä kello on..?"
katsoin puhelimeeni.
"yhdeksän pintaan."
"aijjaa...", Aaron mumisi ja hieroi silmiään.

nousin ylös vaihtaakseni vaatteet ja sanoin Aaronille: "äiti sano et siel ois aamupalaa. eikä se ollu edes vihane."
"ai", Aaron sanoi ja nousi istumaan. "kai se pitää sit nousta.."
käännyin selkä päin Aaroniin ja otin yöpaidan pois ja heitin sen sängylle selkäni taa. katselin ympärilleni ja tajusin että olin jättänyt vaatteet johonin eri paikkaan.
"ne on täällä", Aaron sanoi sängyltä ja osoitti vaatteita lattialla.
harkitsin hetken, käännyin sitten Aaroniin päin vain alushousut jalassani ja kävelin hakemaan vaatteitani.
nappasin rintsikat lattialta mutta jäin ne kädessäni toijottamaan Aaronia.
"älä toljota mua!", nauroin ja heitin sitä kirjahyllystä nappaamallani pehmolelulla ja käänsin sille selkäni. aloin kääntelemään rintsikoita laittaakseni ne päälleni, mutta tunsin Aaronin käden selässäni. käännyin nopeasti ja painauduin Aaronia vasten. sain siltaä pitkän halauksen.

"mul oli ihan älytön ikävä sua", se sano ja silitti mun selkää.
pussasin sitä olkapäähän. "mä luulin ettet enää muistais mua.."
"tottakai mä muistin", Aaron sanoi ja painoi poskensa mun otsaani. "en uskaltanu soittaa. mä pelkäsin et sanoisit et sulla on joku toinen.. en halunnu kuulla sitä."
"en ikinä haluais ketään toista..", henkäisin.

muistin äkkiä ettei mulla ole paitaa ja vetäydyin Aaronista ja käännyin ympäri. olin saanut rintsikat päälleni kun Aaron sanoi: "rakastan sua Kukkaseni."
käännyin ja upposin Aaronin silmiin.
"rakastan sua myös, Aaron."

19

kyynel vieri poskeani pitkin Aaronin paidalle. Aaron vetäyty musta, katseli mua hetken ja pyyhi kädellään kyyneleeni. se näytti anteeksipyytävältä ja hymyilin sille. se suuteli mua hiljaa. olin pakahtua onnesta, Aaron oli tullut takaisin.

kun Aaron vetäytyi minusta huomasin vasta sen kantamukset. reppu ja paperikassi.

"tuliks sä suoraan tänne?", hämmästyin.
"joo. mitä mä kotona. ei siell kukaan mua odota. toivottavasti on nälkä", Aaron sanoi ja heilautti ruskeaa paperikassia.
"mitä siellä on", sanoin ja kurkistin uteliaana kassiin. näin vain styrox-rasiat ja katsoin kysyvästi Aaroniin. se heitti reppunsa maahan ja sanoi: "kiinalaista. toivottavasti pidät."
"ihanaa!", riemastuin, halasin sitä nopeasti ja nappasin kassin. otin rasiat ja kertakäyttöaterimet pussista istuttiin sängylle syömään.

ruoka oli syöty melko nopeasti ja puhumatta, molemmilla taisi olla nälkä.
"onks kaikki nyt hyvin?", Aaron kysyi ja katsoi muhun.
katsoin Aaroniin hetken miettien ja vastasin sitten: "on kai.. kaikki on hyvin jos sä et oo jättäny mua.."
"en tietenkään", Aaron vastasi, hymyili ja jatkoi: "kai saan jäädä yöksi...? oon sikapoikki."
"tottakai saat", vastasin. "mennäänkö heti nukkumaan?"
"mennään vaan."

heitin päiväpeiton pois ja vaihdoin yövaatteet selkä Aaroniin päin. hyppäsin peiton alle Aaronin viereen ja nukahdin lämpimään onnentunteeseen iho Aaronin ihoa vasten. ennen kuin nukahdin kuulin hiljaisen tunnustuksen: "rakastan sua Kukkani. mul oli kauhee ikävä sua."

18

vietin suurimman osan päivistä joko kotona varastossani tai Sinin luona. Sini siivosi, luki, istui tietokoneella, söi päivällistä, mitä tahansa, mä roikuin mukana. lopulta en enää kehdannut olla siellä, mitä sen vanhemmatkin ajatteli kun olin siellä koko ajan. istuin kotona eristyneenä varastooni ja yritin pitää sen siistinä.

yhtenä iltana istuin jalat ristissä sängylläni ja luin sarjakuvia. sarjakuvilla sai tyhjennettyä päänsä aika hyvin. pysähdyin miettimään ja katselin seinään.

miksei Aaron ole soittanut kertaakaan? eikö se muista mua enää? mitä jos se ei palaa lainkaan takaisin? en varmaan saa enää ikinä tehtyä mitään jos se on unohtanut mut.

syvennyin takaisin sarjakuvaan kunnes puhelimeni soi. en edes katsonut kuka soittaa, vastasin vain lukien samalla sarjakuvaa. ajattelin että se olisi Sini.

"mmh."
"Helmi?"
nousin seisomaan ja jätin sarjakuvan sängylle.
"Aaron?", kysyin epäuskoisena.
"anna anteeksi etten ole soittanut... olen ajatellut sua joka päivä.."
"öh.... joo?" en saanut sanaa suustani. en tiennyt mitä olisin ajatellut.
"oleks sä kotona?"
"mm, olen..."
en ehtinyt sanoa muuta kun ovelta kuului koputus.

kop-kop kop-kop.


sydämeni alkoi hakkaamaan ja seisoin vain luuri kädessä keskellä lattiaa. koputus kuului uudelleen.

kop-kop kop-kop.

hengitin syvään ja avasin oven.
"Aaron...", henkäisin.
seisottiin pitkään ovella ja katseltiin toisiamme. Aaron ojensi kätensä ja otti mua kädestä hellästi, kuin pelkäisi että se rikkoutuisi. sitten se nappasi mut äkkiä syliinsä ja aika tuntui pysähtyvän.
vedin keuhkoni täyteen Aaronin tuoksua ja epäilykseni alkoivat hälvetä. minun maailmassani oli vain minä ja Aaron.

17

en tiedä kuinka kauan olin maannut ja katsellut kattoon, mutta havahduin siihen kun Sini koputti Sinimäiseen tapaansa oveen.
kop-kop-kop-kop-kop-kop-kop-kop.
nousin ja avasin Sinille oven.
"tuu sisään. tota, tääl on sit aika sekasta.."
"no me voidaan siivota nytte", sanoi Sini ja alkoi keräilemään vaatteita lattialta. tiesin että olisi ihan turhaa väittää vastaan, joten en sanonut mitään.
"kato näistä mitkä menee pyykkiin ja mitkä kaappiin."
aloin vastahakoisesti järjestämään vaatteita kahteen kasaan. pyykkiin menevät laitoin muovikassiin ja heitin oven ulkopuolelle. loput viikkasin kaappiin. petasin sängyn ja jäin katselemaan Sinin touhuja. se oli kasannut koulupöydälle erinäistä tavaraa jotka odottivat mihin ne laitettaisiin: mp3-soitin, koulukirjoja, kyniä, penaali, tyhjä lasi, lautanen, haarukka, cd:itä...

Sini vain järjesteli kovalla tohinalla ja keräsi lattialta tavaraa. se löi käteeni täyden roskapussin, likaiset astiat ja kysyi voisinko hakea imurin. lähdin kantamuksineni vähin äänin etupihan kautta sisälle vieden samalla roskapussin. otin sisältä imurin ja tyhjän muovikassin roskapussiksi. kun palasin Sini nappasi imurin ja alkoi imuroimaan.

istuin pöytäni ääreen ja laitoin tavarat omille paikoilleen - enemmän tai vähemmän oikeille. laitoin vielä tavaroita kun Sini oli saanut imuroitua ja istui sängylle. käännyin tuolissani kun olin saanut tavarat laitettua ja sain Siniltä kysymyksen vastaani: "oleks sä syöny tänään mitään?"
"no tuota...", vastasin. "en ole vielä."
"no sitte mennään syömään", Sini ilmoitti ja sai mut liikkeelle. olin ihmeissäni Sinin toimeliaisuudesta.
"en anna sun jäädä omaan oloosi itses kanssa", se jatkoi. "yksin sua ei ainakaan saa jättää."
katsoin Siniin ja hymyilin hiukan.
"kiitos."

16

kun aaron oli lähtenyt, en saanut mitään tehtyä. varasto (huoneeni) näytti kamalalta kun en ollut siivonnut pitkään aikaan. olisin mieluiten nukkunut koko ajan, mutta äiti tuli välillä koputtelemaan kahville. ja yhtenä päivänä Sini soitti.

"Helmi"
"no Sini. mitä sulle on tapahtunut kun ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan?"
"kuule Sini.. se on vähän pitkä juttu.."
"ei se haittaa. kerro vaan."
"no Aaron lähti Tampereelle töihin. se tulee kai vasta koulun alkuun. en oikein saa tehtyä mitään..."
"voi! älä lakkaa elämästä! kysy vaikka Aaronilta, se haluaa että pidät hauskaa!"
"mikään ei ole hauskaa ilman Aaronia. ei mikään. en tiedä miten ennen pärjäsin ilman sitä. se ei ole edes soittanut kertaakaan vielä."
"hei jos tulen sinne ni katotaan mitä voidaan tehdä, ok?"
"ok. tule suoraan varastolle."

lopetin puhelun ja ajattelin vaihtaa jotain muuta päälleni kuin yövaatteet. oli jo päivä mutten ollut saanut aikaiseksi tehdä mitään. vaihdoin vaatteet, rojahdin sängylle ja katselin kattoon.

15

yhtenä kesäisenä päivänä oltiin Aaronin kanssa järvellä. lähdettiin kävelemään takaisin autolle kun Aaron näytti jotenkin erikoiselta. se oli ollut koko matkan hiljainen ja näin kyllä kun sitä vaivasi jokin. ja nyt sitä vaivasi.
"kulta, mikä sulla on?", kysyin katsoen Aaroniin.
Aaron käveli kädet taskussa vieressäni ja näytti surulliselta. se vilkaisi mua. hiljaisuuden jälkeen se puhui.
"mun pitää lähteä huomenna. en ole voinut kertoa kun tiedän että se satuttais sua. olen saanut töitä sedän firmasta tampereelta. en tiedä teenkö töitä kaikki viikot putkeen... palaan sitte koulun alkuun... mun on pakko lähteä. isä juo kaikki rahansa ja mun pitää päästä pois sieltä."
pysähdyin ja katsoin kauhistuneena Aaronia.
"mitäh?! ....ei... sä et voi lähteä. sä et voi jättää mua tänne! ei! sä et kertonut mitään!"
katsoin Aaronia epätoivoisena ja kyyneleet alkoi väkisin työntymään esiin mutta taistelin niitä vastaan. Aaron oli tähän asti ollut hiljaa mut nyt se yritti rauhoitella mua.
"Kukka", se käytti sitä nimeä musta joskus. "rauhoitu ja kuuntele."
mutta mä en tehnyt kumpaakaan.
"miks sä et sanonut?!", peruutin Aaronin luota kauemmas.
"kuuntele!", se sanoi tiukasti ja tarttui mua ranteista kiinni. Aaron oli mua tuplasti vahvempi, oli turha pyristellä irti ja tiesin sen. luovutin ja kuuntelin Aaronia.
"mun on pakko lähteä, että saan muutettua pois isän luota. en saanut töitä muualta. en voinut kertoa, se teki liian kipeää."
katsoin hetken Aaroniin, joka piti mua edelleen ranteista kiinni, sitten purskahdin itkuun. Aaron veti mut itseään vasten ja antoi mun itkeä. itkin ja itkin, kunnes en jaksanut enää.
"ethän karkaa enää?", Aaron kysyi, irrotti otteensa ja silitti selkääni kun lähdimme eteenpäin.
pudistin päätäni.
"oletko kunnossa?"
pudistin päätäni.
"en mäkään", Aaron huokaisi.
käveltiin hiljaisuudessa ja ajettiin meille.

menin sisään varastooni ja istuin sängylle. Aaron tuli viereeni. ei ehditty kuin vilkaista toisiimme, kun äiti koputti oveen.
kop kop kop.
"haluatteko mennä saunaan?"
"ööh", vastasin.
"yhdessä tai erikseen", se tarkensi.
katsoin Aaroniin. sen ilme ei sanonut yhtään mitään.
"ehkä", sanoin äidille oven läpi.
"tulkaa kahville", äiti sanoi. "voitte sen aikana päättää menettekö saunaan."
kuulin kun äiti käveli pois.

"mennään vaan saunaan", Aaron sanoi mulle.
"okei", hymyilin sille.
mentiin kahville ja syötiin leipää. iltapalaamme varjosti Aaronin lähtö. äiti ei tiennyt vielä. kertoisin huomenna.
"kyl me mennään saunaan", sanoin äidille.
"okei, ottakaa se sit pois päältä", äiti vastasi.
"joo, kiitos kahvista", sanoin ja lähdettiin saunaan päin.

jäin seisomaan takkahuoneeseen, josta pääsi saunaan ja katsoi hetken epäröiden Aaronia.
"saaks niinku ottaa vaatteet pois?"
"eiks saunassa olla ilman vaatteita?", se kysyi.
"okei", vastasin ja aloin riisumaan. en ollut ennen riisuutunut kokonaan Aaronin nähden, mutta ajattelin että kerta se on ekakin. sain itseni ennen Aaronia alastomaksi ja menin pesuhuoneeseen. avasin suihkun ja kastelin itseni. silmäni olivat kiinni mutta kuulin kun Aaron tuli sisään. avasin silmät ja Aaron hymyili ja sanoi: "alaston Kukkani."
hymyilin sille ja menin saunaan. hetken päästä Aaron tuli ja istui viereeni.
"no?", se kysyi.
"mitä no?", vastasin ja heitin löylyä.
"no onko pelottavaa?"
naurahdin. "no ei ole."
olin hetken hiljaa ja jatkoin sitten: "se on pelottavaa et sä lähdet.."
heitin löylyä.
"ehditään surra sitä ihan tarpeeksi. mietitään sitä vasta huomenaamulla kun lähden. nyt ollaan kahdestaan. eikö?"
"joo...", sanoin, mutta ajattelin Aaronin lähtöä koko ajan. se taisi ajatella myös, koska oli hiljaa.
"mä menen jo", se sanoi, nousi ja kulki ohitseni suihkuun. kun se oli valmis menin pesemään itseni ja siirryin pyyhe päällä varastoon.

varastossa Aaron oli hakenut laukustaan puhtaat alushousut ja laittoi ne jalkaansa. se kömpi peiton alle. laitoin pikkuhousut jalkaan, pudotin pyyhkeen ja laitoin yöpaidan päälleni. Aaron raotti peittoa ja menin sen viereen. käännyin selälleni ja kysyin Aaronilta: "miten meidän käy?"
Aaron vastasi: "ei meidän mitenkään käy. en ole pois kuin puolitoista kuukautta."
"sano että rakastat mua", sanoin.
"rakastan sua Kukkani, kaukaakin."
hymyilin. "rakastan sua Aaron."
Aaron suuteli mua ja nukahdin sen kainaloon aamulla odottava hyvästely mielessäni.

14

heräsin aamulla Aaronin vierestä. katsoin kelloon, se oli vasta kahdeksan. hipsein vähin äänin suihkuun. kun tulin takaisin pyyhkeen kanssa, Aaron nukkui yhä. tai nukkui tietenkin, kello ei olllut vielä edes puolta yhdeksää. laitoin pikkuhousut jalkaan ja kellahdin Aaronin viereen pyyhe päälläni. Aaron laski kätensä vyötärölleni ja nukahdin.

heräsin kun tajusin ettei Aaron ole enää vieressäni. nukuin mahallani ja avasin silmät. tajusin että pyyhkeeni ei ollut enää ympärilläni, vaan laskettu selän päälle.
ehkä Aaron tiesi mitä ajattelin ja se sanoi: "laskin sen pyyhkeen äsken siihen. sulla ei ollut sitä enää ollenkaan ympärilläs."
"niin tietysti", sanoin ja nousin istumaan varomatta vähääkään. "turha kai tätä on enää varoa.."
Aaron seisoi keskellä lattiaa farkut jalassaan, paita toisessa kädessään ja katseli mua hetken. sitten se sanoi: "kaunis sä olet alasti mut parempi jos laitat vaatteet päälle."
"niin..", sanoin, nousin ylös ja puin. pukiessani katsoin Aaronin silmäkulmaa. aika paha mustelmaa, mutta unohdin sen sitten. kysyin siltä: "olenko?"
"mitä oletko?", Aaron kysyi.
"no kaunis alasti?", selvensin.
"olet. erittäin kaunis. mut sanoit että mun täytyy pitää käteni kurissa. se ei onnistu jos sä olet alasti."
"niin", sanoin. "olet oikeassa."
Aaron aikoi laittaa paidan päälleen mutta mä estin.
"älä laita vielä."
syöksyin Aaronin luo ja pussasin sitä mahaan. sitten katselin Aaronia silmiin. ihanat siniset silmät. suudeltiin, pitkään. laitoin kielen varovasti välillä sen suuhun. välillä tunsin Aaronin kielen suussani. kun lopetettiin, sain Aaronilta vielä pienen pusun.
"multa oli mennä jalat alta", sanoin Aaronille.
"no vähän sama vika", Aaron sanoi hymyillen vähän.

13

yhtenä kesäiltana varaston oveen koputettiin.
kop-kop. kop-kop.
se oli Aaronin tapa koputtaa.
avasin sille oven. kauhistuin. sen nenä vuosi verta ja vasen silmäkulma näytti pahalta.
"helvetti! tämä oli viimeinen pisara!", se tuhahti. "en ikinä enää nuku yhtäkään yötä sen juopon luona!"
"sun isäs?", kysyin varovasti ja annoin sen tulla sisään. tiesin että se oli erittäin tosissaan, normaalisti se ei juuriakaan kiroillut.
"niin, sen juuri. olis pitäny mennä ostamaan sille viinaa mutta en menny. eikä mulla sitäpaitsi ole ikääkään."
se piteli edelleen nenäänsä kun mä lähdin hakemaan sille paperia sisältä.
"odota siinä", sanoin sille, eikä se olis kyllä mukaan tullutkaan.
menin sisälle ja otin vessapaperirullan vessasta. keittiössä ei ollut ketään ja otin jääpalapussin pakkasesta.

menin tarpeineni takaisin varastoon ja revin rullasta kasan vessapaperia Aaronille. se istui sängyllä murtuneena ja piteli paperilla nenäänsä. kiersin jääpalapussin ympärille paperia ja annoin sen Aaronille että se sais painaa sillä silmäänsä. Aaron vain teki mitä käskettiin ja istui sängyllä. istuin sen viereen ja silitin sen selkää.
"voinko mä tehdä jotain?"
"et sä voi. ei tapahtunutta voi muuttaa."
olin hiljaa ja istuin vain Aaronin vieressä. en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Aaronin nenästä loppui verentulo ja jääpalapussi alkoi tippua vettä. se nousi ja heitti ne roskikseen ja tuli takaisin sängylle. otin pari palaa vessapaperia ja kastelin ne vesilasissani.
"saanko mä?", kysyin siltä ja aioin puhdistaa sen naaman verestä.
Aaron nyökkäsi.
Puhdistin varovasti sen posket ja nenän. kun vein paperia roskiin sen kellahti sängylle selälleen ja sulki silmät. sen silmistä alkoi valua kyyneleet.
"tule tänne", sanoin sille seisoessani sängyn vieressä. Aaron nousi seisomaan ja antoi halata itseään. näin että sen oli vaikea olla.
"itke vaan", sanoin sille mutta se ei itkenyt kauaa. se pyyhki silmänsä hihaansa ja oli vaitonainen.
"mennäänkö nukkumaan?", sanoin sille. "ehkä aamulla tuntuu paremmalta."
se nyökkäsi ja veti paidan pois päältään ja otti housut jalastaan. käännyin ympäri ja vaihdoin yöpaitaan. kun käännyin takaisin, Aaron oli jo peiton alla kyljellään. hiivin sen viereen kyljelleni. se laittoi kätensä vyötärölleni ja nukahdin.

12

Aaron jätti auton metsän reunaan ja lähdettiin kävelemään rantaan päin. Aaron kiersi kätensä mun ympäri. oltiin pitkään hiljaa ja kun Aaron näytti miettiväiseltä kysyin siltä mikä sitä painoi.
"no isä", aaron vastasi. "että mikähän sillä on kun se etsi imurin suutinta ja kysyi missä mä olen ollut..."
katsoin sitä vähän hölmistyneenä. "eiks isät yleensä kysy tollasia...?"
Aaron huokaisi.
"siitä lähtien ku äiti kuoli, isä on vaan ryypännyt, ryypännyt ja ryypännyt. sillä ei oo tapana etsiä imuria. jos se jotain etsii ni viinapulloa. sitä ei kiinnosta missä mä olen. joskus se oli vähällä vetää mua turpaan kun en tienny missä sen viinat on."
"ai... anteeksi. mä en tiennyt.."
"ei se mitään. olen ajatellu muuttaa pois lähiaikoina mut katotaan ny."
"jos sun isän kanssa tulee ongelmia ni tule varastolle sitte. älä ota siltä turpaan... ethän?"
"no en... mut annetaan asian olla."
"okei..."
käveltiin hiljaisina kesäiseen rantaan ja lähdettiin kävelemään rantaa pitkin.
"mahtoks sun äiti suuttua?", Aaron kysyi.
"en tiedä. ei kai se. mut sä oot kato mun ensimmäinen poikakaveri", vastasin.
"olenko viimeinen?", Aaron kysyi.
mietin vähän aikaa ja vastasin: "en mä voi tietää miten meijän suhde muuttuu. mä toivon että sä olet.."
"niin. samaa toivon minäkin", Aaron sanoi.
"Aaron", sanoin ja menin sen eteen seisomaan tuijottaen sitä silmiin. "rakastatko mua?"
"rakastan. rakastan sua Kukkaseni, Helmeni."
katsoin Aaronia silmiin ja näin että se tarkoitti mitä sanoi. painauduin sen rintaa vasten ja se kiersi kätensä mun ympäri.
huokaisin onnellisena.
"rakastan sua Aaron. haluan rakastaa sua aina."
Aaron suuteli hiuksiani.
"rakas Kukkani."

11

maattiin vielä sängyllä, kello oli varmaan 12, kun oveen koputettiin.
kop kop kop.
"niih?", huusin äidille ja katsoin Aaroniin viitoin sen laittamaan housut jalkaan.
"avaa vähän ovea ettei tarvi huutaa", se sanoi.
Aaron oli saanut vedettyä housut jalkaan ja menin avaamaan äidille ovea edelleen yöpaitasillani. avasin oven ja muutaman sekunnin kaikki katselivat toisiaan. mä katselin äitiä, Aaron katsoi mua, ja äiti katsoi Aaronia.

"huomenta", Aaron sanoi.
"no huomenta", äitini sanoi. "en tiennytkään että tääl on muitakin.."
"ei viitsitty herättää sua kun kello oli niin paljon kun Aaron tuli..", sanoin kiireesti ennen kuin Aaron ehtisi sanomaan mitään.
"olkoon", äiti sanoi. "mutta me vastaamme sinusta kunnes olet 18. tästä puhutaan sitten myöhemmin. keitin kahvia, siitä riittää kyllä Aaronillekin."
"kiitos", Aaron sanoi ja äiti laittoi oven kiinni.

huokaisin ja jäin ovelle katsomaan Aaronia.
"se luulee tietysti että ollaan yritetty tehdä lapsia", sanoin Aaronille.
"niin kai, mutta muista et se on myös oikeassa. kunnes olet 18 se on sun huoltaja. vaikka se onkin kyllä aika perseestä."
"kai pitää yrittää olla niille sitten mieliksi", sanoin. "mennään sinne kahville."
"jooh", Aaron sanoi ja laittoi paidan päälle.
hain vaatteeni sieltä mihin olin ne eilen heitellyt ja laitoin housut jalkaan. käännyin selin ja sanoin Aaronille ennen kuin oti paidan pois: "päätä ihan ite miten päin siellä olet mut kato sitte ettet koske muhun."
"joo...", Aaron sanoi ja kuulosti alistuvalta.
otin yöpaidan pois ja laitoin ensin rintsikat ja sitten paidan. kun olin valmis käännyin Aaroniin päin. se oli selkä mua kohti.
"valmis", sanoin.
Aaron kääntyi.
"puolialaston tyttöni johon ei saa koskea. kai siihen on tottuminen."
"niin kai sitte", sanoin ja avasin oven mennäkseni kahville.
"mennään", sanoin Aaronille ja se lähti kiltisti perääni.
kun päästiin keittiöön siellä oli äiti ja pikkuveljeni. Ilkka ei ollut nähnyt Aaronia ennen ja esittelin ne toisilleen.
"Ilkka - Aaron. Aaron- Ilkka."
kaadoin kahvia mulle ja Aaronille.
"otaks sä?", kysyin äidiltä.
"laita puolkuppia", se sanoi.
tein työtä käskettyä ja istuin pöytään Aaronin viereen. Ilkka oli saanut syötyä muronsa ja lähti huoneeseensa.
"missä isä on?", kysyin.
"auttaa naapurissa siinä remontissa", äiti vastasi.
"kuule", sanoin äidille. "me ei tehty mitään..."
"mutta sä olit kuitenki yöpaitasillasi ja kuulin kun Aaron veti housuja jalkaan", äiti sanoi.
"no me nukuttiin yhdessä. me nukuttiin." sanoin ja katsoin äitiin. "ei harrastettu mitään, nukuttiin koko yö."
"olkoon sitten. pakko sua on uskoa kun kerran sanot."
"se puhuu totta", Aaron puuttui puheeseen. "me nukuttiin."
"hyvä on", äiti sanoi. "muistakaa sitten että sillä on seurauksensa. huolehtikaa ehkäisystä ellette halua vauvoja."
turhauduin. "enkö mä just sanonu että me nukuttiin!"
Aaron keskeytti mut: "huolehditaan kun sen aika on. vielä ei ole sen aika."
katsoin kiitollisena Aaroniin. se hymyili mulle kun äiti oli kääntynyt selin.
"kai te syötte jotain", äiti vaihtoi aihetta.
katsoin Aaroniin. "kai me."
äiti toi leipävärkit pöytään ja kehotti meitä syömään. äidin mieliksi tein yhden leivän. Aaron söi myös.
"mentäiskö rantaan?", kysyin Aaronilta kun aamupala oli syöty.
"mennään vaan", se vastasi.

kun käveltiin Aaronin autolle Aaronin puhelin soi.
"se on isä", se sanoi katsellessaan puhelinta.

"Aaron", se vastasi.
"olin Helmillä yötä.
no juu..
en tiedä.
en vielä.
sanon.
moi."

katsoin kysyvästi Aaroniin, koska ei kuullut kuin Aaronin vastaukset.
"noh?"
"no se kysyi missä olen ollut koko yön, koska tulen kotiin, missä imurin suutin on, sitte se lähetti sulle terveisiä."
"okei", hymyilin. "kiitos."
mentiin autoon ja Aaron käynnisti sen. Aaron pisti turvavyötä kiinni kun mä vain katselin sitä.
"hyvä neiti, turvavyö kiinni", se sanoi.
"eei...", vastasin hymyillen. hivuttauduin ihan Aaronin lähelle ja katsoin sitä silmiin. sinisiin silmiin. suutelin sitä hiljaa, pitkään. palasin penkilleni ja laitoin turvavyön kiinni.
"nyt mennään", sanoin.
"uu jee", Aaron sanoi ja lähti ajamaan kohti järveä.

10

olin menossa nukkumaan kun varaston oveen koputettiin.
kop-kop kop-kop.
tiesin että se olisi Aaron. Aaron koputti aina noin. pelkkä paita päällä menin avaamaan sille ovea ja päästin sen sisään.
"tule sisään, mut mulla on vaatteidenvaihto kesken", sanoin.
Aaron jäi ovelle selkä muhun päin ja sanoi: "no sano sitte."
otin paidan ja rintsikat pois ja laitoin yöpaidan tilalle. "no niin."
Aaron kääntyi ja näytti miettiväiseltä.
"arvaa mitä?"
"noh?", sanoin.
"olen miettinyt. uskotsä Jumalaan?"
"uskonko mä mihin?", hämmästyin.
"no Jumalaan, Jeesukseen ja niihin juttuihin", Aaron sanoi ja meni istumaan sängylleni.
"eeh, en mä tiedä. en mä ole miettinyt. miksi?"
"mä mietin että mitä jos se on totta. onko jossain joku Jumala joka tietää kaiken? Jeesus, joka voi pelastaa?"
hämmästyin. ei oltu koskaan puhuttu Aaronin kanssa tälläisestä asioista.
"no... niin.. mistä sä oot tollasia kuullu yhtäkkiä?"
menin istumaan Aaronin viereen ja Aaron sanoi: "serkulta. se on uskovainen. siitä on jonkun aikaa mutta tänään aloin miettimään sitä. mitä mieltä sä olet?"
mietin vähän aikaa ja sanoin sitten: "ehkä meidän pitäis jutella sen sun serkkus kanssa. mut eihän tänään?"
"no ei tänään", Aaron hymähti.
Aaron nousi seisomaan ja mä kömmein peiton alle.
"jää yöksi", sanoin sille.
"missä mä nukun", se sanoi ja katseli huonetta.
"no mun vieressä, hölmö", hymyilin.
"no kai mä sitten jään", Aaron sanoi vain mutta näin että se oli mielissään.
"mut nukkuminen ei sit tarkota seksiä!", tiedotin Aaronille.
"no juu, eihän se tarkoita..", Aaron sanoi, otti paitansa pois ja laittoi sen tuolille. farkutkin se otti pois ja laittoi samaan paikkaan. raotin sille peiton kulmaa ja se pujottautui viereeni.

"oi sä olet lämmin", sanoin sille.
"no sä olet kuuma", Aaron vastasi.
"hyvää yötä"
"hyvää yötä pieni Kukkani."



heräsin aamulla kymmenen aikaan. Aaron katseli mua, heräsin varmaan siihen. makasin selälläni sängyllä ja peitto oli kadonnut jonnekin.
"huomenta", mutisin sille ja kiskoin paidanhelmaa alemmas kun huomasin että se oli vähän turhan ylhäällä.
"huomenta. sä olet kaunis. olen vain katsellut sua vartin verran."
"senki törkimys", sanoin sille ja läimäisin sitä rintaan. "olet katsellut mua puolipukeissa kun mä nukun."
Aaron tiesi et mä heitin vitsiä mut se vastaskin mulle vakavasti.
"sun paita oli yölläkin melko ylhäällä. käänsin sitten vain kylkeä ja jätin sun takapuoles rauhaan."
"öhh, kuinka ylhäällä se oli?", kysyin ja tunsin itseni punaiseksi kuin paloauto.
"oli se sen verran ylhäällä että näin minkä väriset pikkuhousut sulla oli jalassa. mut ole nyt ihan rauhassa, mä en ikinä tekis sulle mitään sellasta mitä sä et halua."
"kiitos, kulta" sanoin sille ja kierähdin sen kainaloon. "nukutaanko vielä?"
"nukutaan vaan", Aaron sanoi ja silitti päätäni.

heräsin jonkun ajan kuluttua kun käteni oli puutunut. kierähdin selälleni ja valitin kättäni kun näin että Aaronkin avasi silmät.
"mä tiedän siihen lääkkeen", se sanoi unisena ja kääntyi suutelemaan mua.
"senki hölmö", sanoin sille kun se oli mennyt takaisin selälleen. nousin istumaan.
"mun päätä särkee", Aaron sanoi.
"tiedän siihen lääkkeen", sanoin matkien Aaronia ja kumarruin suutelemaan sitä.
"öhh, Helmi" Aaron sanoi kun olin noussut takaisin istumaan. "sori nyt vaan mut en voinut olla näkemättä sun paidan sisään äsken."
"nii juu", sanoin ja katsoin yöpaitaani. olisi pitänyt muistaa miten paidat käyttäytyy kumartuessa.
"näit kaiken?" katsoin Aaroniin.
"näin."
"no ei voi mitään. nähty mikä nähty.."
"nii", Aaron sanoi. "ja nyt sitte pitäis vielä pitää näppinsä erossa niistä täydellisistä niinkö?"
läimäisin sitä nauraen. "ole hiljaa! sun on paras onnistua siinä!"

9

kun matikan tunti loppui aikanaan, en ollut tehnyt yhtään laskua. opettaja kysyi multa kahdenkesken olenko kunnossa. sanoin olevani. sanoin Sinille että kerron myöhemmin sille mitä tapahtui.

menin ulos matikanluokasta ja näin Aaronin odottamassa mua käytävässä. lähdin eri suuntaan mutta Aaron tuli perääni.
"pysähdy", se sano. pysähdyin ja katselin maahan. kyyneleet alkoi uudelleen valumaan.
"enkö ole sun ainoa?", sanoin hiljaa ja katsoin Aaroniin.
"olet. sä olet mun ainoa. en löytänyt rakkautta ennen kuin tapasin sut. mun elämälle tuli tarkoitus jota sillä muiden kanssa ei koskaan ollut. sä olet mun elämä. olet mun ainoa elämä ja rakkaus. olen ollut monen kanssa, mutta sun vertaista mulla ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan."
halusin uskoa Aaronia mutta mua epäilytti.
"sanoks sä kaikille noin...?"
"Helmi!", se sano ja käänsi mun pääni niin että mun oli pakko katsoa siihen. "mä rakastan sua. en osaa sanoa enempää mutta mä rakastan sua."
"hyvä on", sanoin ja painauduin Aaronia vasten ja se halas mua ja kuiskasi: "kuivataan sun kyyneleet."

8

oli viimeisiä koulupäiviä ja kesäloma aluillaan. olin pääsemässä ysiltä ja menossa lukioon. mutta ensin olisi kesä. kesä Aaronin kanssa. aurinko paistoi kuin se olisi tiennyt että kesäloma on alkamassa.

olin menossa sisälle välitunnilta kun huomasin Aaronin seisomassa pihalla selkä minuun päin jonkun kaverinsa kanssa. kävelin hiljaa sen taakse ja halasin sitä takaapäin.
"Kukkani?", se sanoi ja kääntyi.
"olen", hymyilin.
Aaron otti kasvoistani hellästi käsillään kiinni ja kumartui antamaan suudelman. lämmin ihana suudelma Aaronin kaverin katsellessa. jäin onnellisena katsomaan Aaronia silmiin, sitten jäin vain seisomaan sen eteen ja se kiersi kätensä mun ympäri.
"niin juu", Aaron sanoi. "Henkka, tässä on mun Helmi."
"moi", sanoin ja hymyilin Henkalle.
"moi", sanoi Henkkakin.
"Aaron, mun pitää mennä tunnille. nähdään", sanoin ja puristin Aaronin kättä.
"joo", Aaron sanoi ja mä lähdin kävelemään sisälle.
kuulin takaani kun Henkka sanoi Aaronille: "ai tää on sun uusin."
"Henkka pää kiinni nyt!", Aaron sanoi vihaisesti.
ihan kuin joku olisi sanonut mulle että maailmanloppu tulee huomenna. pysähdyin kauhuissani.

Aaronin uusin? montako entistä sillä oli? monesko olen kierrossa?

käännyin ja katsoin Aaroniin kuin en tuntisi sitä enää. Aaron oli kääntynyt minuun päin. kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani enkä pystynyt pidättämään itkua. tein täyskäännöksen ja juoksin sisään. kuulin että Aaron juoksi perässäni sisälle kouluun ja huusi käytävään: "Helmi! älä mene!"

juoksin matikan luokan ovelle, onneksi se oli auki. menin sisään ja laitoin oven kiinni. sopersin anteeksipyynnön, koska olin myöhässä ja menin paikalleni Sinin viereen. en saanut itkua loppumaan. hetkessä kaikki oli särkynyt. kuin kaikki mussa olisi särjetty yhdellä lauseella.

tiesin että kaikki tuijottivat minua. myös opettaja. Sini otti mut halaukseen eikä kysynyt mitään.
"jatketaan", opettaja sanoi. "ottakaa sivu 97 ja katsotaan sieltä...."
en kuullut mitä opettaja sanoi. kun sain itkuni loppumaan nojasin pöytään käsilläni ja katselin ulos. kaikki oli särkynyt. kaikki.

7

"arvaa mitä", sanoin kun kävelin Aaronin kanssa taas rannassa. "se meijän varastotila on remontoitu niin et siellä voi asua. se minne pääsee takapihalta. äiti ja isä lupas et saan muuttaa sinne jos haluan."
"ai, kivaa. milloin sä ajattelin muuttaa?"
"mietin sitä et tänäänkin kyllä ehtis. eihän nyt oo ku vasta päivä ja tänään on sunnuntai."
"mennään hei samantien! mä ehdin kyllä auttaa sua."
mentiin Aaronin autolle ja ajettiin meille. sisällä kerroin porukoille et ajattelin muuttaa tänään kun Aaronkin ehtisi auttamaan. niillä ei ollut mitään sitä vastaan ja isä lupasi auttaa kantamisessa. mä vein pienempiä tavaroita ja isä ja Aaron kantoivat sängyn, kirjoituspöydän, ja kirjahyllyn, jonka olin jo aiemmin tyhjentänyt. kiinteään vaatekaappiin olin jo järjestänyt vaatteeni aamulla. viimeisenä otin puhtaat lakanat sänkyyni ja kiitin isää. sanoin sille myös ettei tarvittais enää apua.

Aaron tuli mun perässä varastoon - öh, huoneeseeni ja istui kirjoituspöydäl tuolille.
"voinks mä auttaa?", se kysyi.
"no oikeastaan noi stereot pitäis vielä kytkeä.. sä ehkä osaat sen paremmin ku minä.."
kävellessään ohitseni Aaron silitti kädellään mun selkää ja meni laittamaan stereoita.
mä laitoin lakanat sänkyyn ja jäin sitte katselemaan Aaronia kun se asetteli kaiuttimia. istuin sängylle. Aaron kääntyi ja kysyi: "no mitäs nytte? stereot on laitettu."
hymyilin Aaronille ja sanoin: "suutele mua."
Aaron istui viereeni sängylle ja katseli mua.
"mitä?"
"suutele mua", hymyilin sille.
Aaron laittoi käden hiuksiini, sulki silmänsä ja painoi huulensa huuliani vasten, varovasti, kuin pelkäisi että rikkoutuisin. se avasi silmänsä, hymyili, katseli hetken mua silmiin ja suuteli sitten uudelleen. kun se avasi taas silmät ja otti käden hiuksistani, olin onnellinen.
"olen onnellinen sun kanssa", sanoin. "olen onnellinen."
"Kukkaseni", Aaron sanoi. "oma Kukkaseni..."

6

aamulla kun heräsin ja menin yöpaitasillani keittiöön juomaan kahvia mietin eilisiltaista puhelua.

"en yritä sua seksin takia", se sano. paras ollakin niin. sitä se ei nimittäin tule saamaan vielä pitkään aikaan...

en ollut mikään tiukkapipo seksin suhteen mutta en halunnut harrastaa sitä jokaisen vastaantulijan kanssa. halusin ensin tutustua ja rakastua.

hörpein kahvini ja laitoin vaatteet päälle. olin pesemässä hampaita kun ovikello soi.
"meetteks avaamaan mä oon vessassa!", huusin. isä oli varmaan töissä ja veli nukkui, koska äiti sanoi menevänsä. harjasin hiuksia kun äiti tuli vessan oven taa.
"siel on se Aaron. se odottaa sun huoneessa."
"aijaa, no mä tulen kohta..."
harjatessani hiuksia mietin miksei se ollut soittanut ensin.

mähän voisin nukkua vielä tähän aikaan..

avasin oven huoneeseeni ja menin sisään. Aaron istui sängyllä ja menin istumaan sen viereen.
"toivottavasti et pahastunut kun tulin näin aikaisin..", se aloitti.
"en tietenkään."
Aaron otti mun kädet käsiinsä ja katsoi mua silmiin. mun sisällä pulpahteli kun katselin sen silmiä.
"Helmi", se sanoi. "haluatko olla mun kulta? haluatko olla omani?"
jostain syystä kyynel karkasi silmäkulmaani.
"haluan. haluan kovasti."
en epäröinyt hetkeäkään mitä pitäisi vastata. olin ikionnellinen ja painauduin Aaronin syliin. Aaron suuteli mua hiuksiin ja kuiskasi: "ihanaa."

5

menin sisälle kotiin märässä kengässäni.
lits lits lits...
äiti oli tietysti kytännyt ikkunasta koska se odotti mua jo eteisessä.
"moi", sanoin sille.
"miks sun kenkä on märkä?", äiti ihmetteli.
"no puljasin."
"aijaa. no miten meni?", äiti uteli. äiti uteli aina ihan liikaa. en tykänny enää kertoo sille kaikkea.
"ihan hyvin", vastasin, otin sukat pois ja olin painumassa huoneeseeni kun äiti tuli mun perässä.
"missä te olitte?"
"rannassa", yritin olla kertomatta mitään mut äitiä kiinnosti.
"ootteks te monta kertaa nähneet?"
"ei olla. ei pahalla mut en haluis puhua siitä."
"tapahtuko jotain?"
"ei tapahtunut", sanoin ja laitoin oven huoneeseeni kiinni.
otin sukat kaapista ja menin sängylle makaamaan. laitoin stereot päälle kaukosäätimestä.

olin vaipumassa ajatuksiini kun puhelimeni soi. outo numero.
"Helmi"
"Aaron, jäi vähän vaivaamaan. saanko sanoa suoraan vaikka ei ollakkaan tunnettu kauaa?"
"joo saat jos siihen ei kuole."
Aaron naurahti. "ei siihen kuole. kun yritin suudella sua niin.. tai siis.. en tarkoittanut... ähh..."
"sano vaan."
"noh, älä luule et yritän sua seksin takia."
vähän aikaa oli hiljaista.
"en mä luulekkaan..."
hiljaista taas.
"mut mä haluan et edetään iha sillee rauhallisesti. tutustutaan ensin", rikoin hiljaisuuden.
"tehdään niin. nähdään taas."
"menen nukkumaan. hyvää yötä."
"hyvää yötä. Kukka Helmi Eveliina. sulla on osuva nimi. Helmi. hyvää yötä."
Aaron sai mut taas hymyilemään ja nukahdin onnellisena puhelun jälkeen sängyn päälle.

4

työnnettyäni oven auki jäin vain katselemaan Aaronia lamaantuneena. toivuttuani vähän hämmästyksestä sain sanottua: "miten sä löysit tänne?"
"no soitin numeropalveluun. antoivat puhelinnumerosi ja osoitteesi. ensin ajattelin että soitan mutta en sitte soittanu.. "
"joo..."
"läheksä ulos?", Aaron kysy.
"tota...", mietin miten sanoisin et mun pitää kysyä äitiltä. "kyl mä voisin lähteä mut.. mut.."
"käy vaan kysymässä. en tullu ryöstämään sua. jos sun äitis tahtoo mun kännykän numeron ni voin kyllä antaa sen. jos sä saat sitte lähteä."
katoin Aaronia silmät suurina.

kukaan ei puhu noin. ei kukaan ikinä sano noin.

äiti ilmestyi ovelle taakseni ja hymyili. "lähde vaan. kukaan Helmiä hakevista ei ole tarjonnut numeroaan minulle. enkä mä sitä numeroa tarvi. Helmi vastaa vaan puhelimeen sitte."
"no äiti hei.." nolostuin ja vilkaisin anteeksipyytävästi Aaronia.
nappasin nopeasti takin ja heitin kengät jalkaan. melkein tuuppasin Aaronin edelläni ulos kun se ei meinannut mennä, samalla sanoin äidille: "moi."

työnsin oven kiinni ja lähdin kävelemään Aaronin vierellä tietä pitkin. katselin maahan ja vatsassani oli tuhat perhosta.
Aaron käveli vierelläni kädet taskussa. "mul on auto tos kulman takana. haluat sä mennä autolla vai mennäänkö kävellen?"
"mennään vaan autolla", sanoin ja vilkaisin Aaroniin. mahani heitti kierroksen ympäri kun näin että Aaron katsoi muhun. yritin hymyillä sille vähäsen mut mua jännitti niin paljon etten tiedä onnistuinko.

istuin Aaronin autoon sen avattua ovet lukosta. katselin vain etuikkunasta ulos ja mietin miten olisin käsiäni pitänyt. mahassa kiersi.

"jännittääks sua?", Aaron sanoi ja käynnisti auton.
"noh arvaas.." sanoin sille ja naurahdin. "mä luulen että mun sisuskalut on jo vaihtanu kertaalleen paikkaa ku mahassa tuntuu kiertävän..."
"no ei mua tarvi jännittää. ota ihan rennosti."
Aaron lähti ajamaan meidän hiekkatietä eteenpäin ja mä älysin kysyä siltä: "mihin me ollaan menossa?"
"mä en tiedä", Aaron sanoi. "mihin sä haluat?"
hymähdin ja punastuin vähän. "no en mä tiedä..."
"no sopiiko että ajellaan vaan?", se sanoi.
nyökkäsin.
jonkin aikaa oli hiljaista. Aaron rikkoi hiljaisuuden.
"en tiennyt miten olisin saanu tutustuttua suhun. mun silmissäni erotuit muista niin paljon etten saanut sua mielestäni. mulla ei ollu pokkaa tulla ihan vaan juttelemaan.."
olin saanut jo suurimmat perhoset lentämään pois vatsastani ja vastasin: "se viesti oli ihana.. säästin sen."
vilkaisin Aaroniin ja näin sen katsovan silmäkulmastaan mua samalla kun tarkkaili tietä. se ajoi meidät pienen järven lähelle ja pysäytti auton metsän laitaan. Aaron irrotti kädet ratista. "en pysty kunnolla ajattelemaan jos ajan autoa. mentäiskö tonne järvelle?"
nyökytin ja nousin autosta. Aaron laittoi ovet lukkoon ja lähdettiin kävelemään rantaan päin.
"ei kai sul oo kylmä?", Aaron varmisti.
"ei oo", vakuutin sille. eikä mulla oikeestikaan ollu kylmä.
käveltiin rantaa pitkin laiturille ja Aaron kertoi: "mun äiti kuoli 2 vuotta sitten. asun isän kanssa rivitalonpätkässä koulun lähellä."
"monettako vuotta olet lukiossa?", kysyin.
"toista", Aaron vastasi. "eks niin et sä olet ysillä?"
"olen", vastasin.
"mun on pakko varmistaa sulta yks asia", Aaron sanoi. "onko sulla mitään poikakaveria tai mitään juttua hoitamatta loppuun?"
"ei ole. ei ole mitään."
"hyvä. varmistin vaan etten ole tässä aiheuttamassa mustia sukkia kenellekään.."
käveltiin samalla rantaa pitkin kun juteltiin. "ou shit!", huudahdin kun liukastuin märältä kiveltä ja vaikka Aaron tarttui mua käsivarresta, puljasin rantavedessä toisen kenkäni.
"läpi meni", totesin kun pudistelin enimpiä vesiä kengästäni.
"lähdetään autolle", Aaron sanoi. "vien sut kotiin."
"okei...", sanoin ja käveltiin vähän hiljaisempina vähän matkaa.
"kerro jotain", Aaron sanoi mulle.
"okei", sanoin ja hymyilin. "asun porukoitten ja pikkuveljen kanssa siinä talossa josta mut jo löysit.. veli on 12."
oltiin päästy autolle ja Aaron avasi ovet lukosta ja istuin etupenkille. Aaron väänsi lämmöt täysille ja osoitti ne puhaltamaan jalkoihin.
"kyl mä pärjään", sanoin kun katselin sen puuhia ja käännyin katsomaan sitä hymyillen. tajusin katselevani Aaronia silmiin ja sisälläni keikahti. Aaron katseli mua silmiin hetken ja nojautui sitten vähän muhun päin. tiesin että se aikoi suudella mua ja sydämeni heitti varmasti volttia enkä saanut kunnolla henkeä. oltiin kymmenen sentin päässä toisistamme kun käänsin pääni pois.
"sori..", kuiskasin. "ehkä meidän ei pitäis.. en uskalla.."
"ei se mitään", Aaron sanoi ja käynnisti auton. "se oli ehkä vähän liian pian. musta vaan tuntuu niinkuin olisin tuntenut sut jo vuosia. olen pahoillani."
kumpikaan ei puhunut mitään matkan aikana. Aaron pysähtyi kulman taakse lähelle kotiani. epäröin vähän aikaa, sitten sipaisin Aaronin kättä omallani. Aaronin pää kääntyi ja se hymyili vähän.
"mä olen pahoillani", sanoin sille vielä. "en mä ole valmis."
"mä odotan kunnes sä olet valmis."
hymyilin sille ja avasin auton oven.
"kiitos illasta."
"kiitos sulle, Helmi. selviätkö kotiin?"
"selviän", vakuutin ja nousin autosta.
"Kukka Helmi. hyvää yötä."
"hyvää yötä", sanoin, löin oven kiinni ja lähdin kävelemään kotiinpäin.
lits, lits, lits, lits...

3

kun Sini oli kääntynyt omaan suuntaansa jatkoin matkaani kotiin. istuin tietokoneella aikani ja tein sitten läksyjä. katselin telkkarista dr Philiä ja olin menossa sen jälkeen takaisin tietokoneelle mutta äiti huuteli mua teelle. menin keittiöön ja kaadoin teevettä itselleni. istuin pöydän viereen ja liotin teepussia kupissani. huomasin ettei mulla ole lusikkaa ja nousin hakemaan sitä. käännyin ja katseeni osui ikkunasta tielle.

lusikka putosi lattialle ja äiti kääntyi katsomaan mua. leukani loksahti auki.
"Aaron..." sanoin huomaamattani ääneen. äiti tuijotti mua ja mä tuijotin ikkunasta Aaronia ja katoin kun se käveli meijän pihaan. äiti tuli viereeni katsomaan ikkunasta. äiti kysy jotain mut en kuullu mitä. ovikello soi. sain sanottua: "mä menen.."

kävelin ovelle, vedin henkeä ja tartuin ovenkahvaan. mun sydän varmaan löi kaks kertaa niin nopeasti kun oikeesti kuuluu. työnsin oven auki ja sain vastaani Aaronin hymyilevät silmät.

2

päästyäni kotiin noin kilometrin päähän omakotitaloon, jossa asuin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa, huomasin kerranneeni koko matkan ensin tyyppiä pihalla, sitä kun heitin puhelimen maahan, ja sitä kun se kertoi nimensä, ja hymyili. se oli edelleen mielessäni tehdessäni matikan läksyjä illalla, ja katsellessani televisiota myöhemmin ja syödessäni iltapalaa. mennessäni nukkumaan taisin miettiä sitä viimeiseksi.

aamulla heräsin valmiina keväiseen torstaipäivään, vaikkakin väsyneenä. aamut ei olleet ne mun juttu. mielessäni oli kuitenkin Aaron, ehkä näkisin sen taas koulussa. laitoin olkapäille ulottuvat hiukseni ylös ponnarille, join kahvia ja lähdin kouluun. ulkona näytti tihkuttavan sadetta ja päätin mennä pyörällä. matkassa ei kauaa kestänyt, eikä sadekaan tällä kertaa haitannut.

jätin pyöräni koulun pyörätelineeseen ja menin sisälle odottamaan historian tuntien alkua. opettajan tultua valitsin oman paikkani ikkunan vieressä ja ryhdyin tuijottelemaan ulos. meni vartti - ulkona ei liikkunut ketään. katsoin kelloon. puoli tuntia - ei ketään. vilkaisin kelloon ja ulos vuorotellen, mutta ketään ei tullut koko historian tuntien aikana. pakko myöntää että petyin kyllä vähäsen.

matikan ja maantiedon lisäksi tänään olisi vielä kuvista. ensin kuitenkin matikkaa, tarkistin lukkarista ja lähdin suunnistamaan ulos välitunnin ajaksi.
"hei Helmi", kuulin tytön äänen takaani. "oota vähän!"
pysähdyin ja odotin että Sini saa mut kiinni.
"sä oot ollut vähän outo tänään." Sini aloitti miettiväisenä. " ihan hiljaa vaikka normaalisti sulle huomautellaan pälisemisestä tunnilla."
katsoin Siniin ja näin että se oli tosissaan ja lisäksi vielä oikeassa. Sini oli hyvä kaverini ja samalla luokalla.
"niin", vastasin. "en tiedä. ehkä mä olen kipeä."
"ehkä", Sini kohautti olkapäitään.

Matikan tunti meni työn touhussa. se oli ihan kivaa jos sattui osaamaan laskuja. ja mä osasin kyllä jos mulle selitettiin. en istunut ihan ikkunan vieressä mutta näin kuitenkin ulos jos kurkotin. siellä ei ollut kuitenkaan ketään koko tunnin aikana.

ehkä kuvittelen liikoja. sehän vain hymyili.

jostain syystä päässäni alkoi soimaan eräs piisi:
"sinä tarjosit vain salmiakkia minä oliin hölmö panin peliin koko elämän...."

ruokatunnin ja maantiedon tunnin jälkeen olin lähes unohtanut jo etsiä tyyppiä. kuviksen luokassa istuin yleensä ikkunan vieressä, koska ulkoa sai inspiraatiota. katsahdin piirtämisieni lomasta ulos ja ajatukseni olivat hetkessä pois kuviksen luokasta kun näin Aaronin kävelemässä ulkona. se ei nähnyt minua. hetken mielijohteesta kopautin kynällä ikkunaan. Aaronin pää kääntyi ja se hymyili. hymyilin takaisin. Aaronin kadottua näkyvistä päätin jatkaa kuviksen työtäni. ennen kuin sain mitään aikaan vieressäni istuva Sini sanoi "mitäs tuo oli?"
"mikä?", yritin. "ei se ollut mitään."
Sini naurahti. "älä yritä. näin kyllä sun ilmeestä että se ei ollut 'ei mitään' "
"okei", myönsin. "toi on poika jolle hymyilin ikkunan läpi historian tunnilla. näin sen kotimatkalla ja pudotin kännykkäni vahingossa maahan. se kokosi sen. poika sanoi nimekseen Aaron."
katsoin Siniin hymyillen. Sini virnisti. "sä taidat olla ihastunut."
"niin mä taidan", myönsin Sinille. "vaikken meinannut myöntää sitä edes itselleni."

"Sini ja Helmi. jatkakaas hommia välillä", opettaja muistutti.
"joo jatketaan", Sini vastasi sille ja keskittyi taas työhönsä. se nosti kuitenkin katseensa vielä kerran ja sanoi: "kerro sit jos jotain tapahtuu.."
"no mä kerron", sanoin ja yritin keskittyä taas kuvikseen. vähän väliä vilkuilin ulos, vaikka siellä ei taas tällä kertaa näkynytkään ketään.



seuraavana päivänä, perjantaina, en ollut nähnyt Aaronia taas koko päivänä, kunnes juuri astuessani ulkoa sisälle viimeiseltä välitunnilta ehdin tajuamaan ruuhkassa kuinka joku tyrkkäsi käteeni pieneksi taitellun paperin. katselin ympärilleni ja ehdin vilaukselta näkemään Aaronin selän. puristin paperia nyrkissäni ja kiiruhdin seuraavan tunnin luokan eteen. istuin seinän viereen lattialle ja taittelin paperinpalan auki. käsin kirjoitettuna:

"olen katsellut sinua. olet ysillä. en ole saanut sinua mielestäni. ilmoita minulle, jos haluat tutustua.
Aaron"

kasvoni kuumottivat edelleen kun opettaja tuli päästämään meidät luokkaan. kun pääsin paikalleni ikkunan viereen revin vihosta kulman irti ja mietin hetken mitä siihen kirjoittaisin.

"tutustuisin mielelläni... etsin sua aina koulussa. ehkä maanantaina taas näemme.
Helmi."

tunnin jälkeen astelin ulos Sinin kanssa ja lähdin kulkemaan tuttuun suuntaan. kotiinpäin, mutta myös sinnepäin missä olin törmännyt Aaroniin viimeksi.
"seuraa mua, äläkä sano mitään", kuiskasin Sinille ja vetäsin sitä hihasta kun näin Aaronin jätkälauman hännillä. jätkälauma lähestyi ja mä puristin paperia kädessäni. Aaron huomasi mut ja jättäytyi tahallaan vähän porukasta jälkeen. Aaronin kohdalla hidastin, katsoin muutaman sekunnin silmiin ja ojensin lapun sen käteen. hetkeksikään en pysähtynyt. Aaron otti lapun, ja taakse katsoessani näin sen laittavan kädet lappuineen päivineen taskuun.

Sinille sain selittää kotimatkalla uusimmat käänteet. onneksi mulla oli ystävä. muuten varmaan sekoaisin ajatuksiini.

1

istuin koulussa historian tunnilla ja katselin kyllästyneenä ulos samalla kun opettaja selitti jostain talvisodasta. ikkunan vierestä näki hyvin. opettaja oli kyllästyttävä, ei sitä jaksanut kuunnella kauaa. nukahtaa vielä jos kuuntelee liian pitkään. niimpä katselin siis ulos. välillä vilkaisin kelloon. toinen 45 min vielä. käänsin katseen takaisin pihalle.

yllätyin kun siellä seisoi joku. yleensä siellä ei ollut ketään, sai katsella vain lintuja jos niitäkään koskaan oli. nyt siel oli joku poika. sen täytyy olla joku lukiolainen. ei yläasteella ole ton näköstä tyyppiä. hui se katsoi muhun. hätkähdin ja katsoin opettajaa kun se selitti. en kuunnellut mitä opettaja selitti mut tuijotin sitä silti. katsoin taas ikkunasta. tyyppi oli kadonnut. voi tylsyys, ajattelin ja ajattelin vaihteeksi kuunnella opettajaakin. kuuntelin vaihteeksi talvisotaa enkä tehnyt mitään muuta samaan aikaan. se oli harvinaista. yleensä piirtelin tai katselin ikkunasta.

tuntia oli jäljellä kymmenisen minuuttia kun katsahdin sattumalta taas ulos.

se on siellä taas! mitähän se hengaa yksin tuolla.

joku luki varmaan ajatukseni kun siihen tuli sen kanssa pari muutakin jätkää seisoskelemaan. jutellessaan siinä tämä sama jätkä katsoi muhun taas ja hymyili vähän. voihan noin hymyillä muutenkin, vaikka ajatuksilleen, mutta toi takuulla katsoi muhun ja hymyili. hymyilin vähän takaisin. opettaja keskeytti viattoman hymyjenvaihdomme.

"voitaisiin lopettaa tähän. huomenna on kaksoistunti ja muistakaa lukea kirjasta huomiseksi kappale 24 alkaen sivulta 235.."
kukaan tuskin kuuli Haukan viimeisiä sanoja. kaikki olivat salamannopeasti keränneet tavaransa ja painuneet käytävään.

sanottiin sitä opettajaa Haukaksi. nimi ei sinänsä ollut osuva, se ei todellakaan ollut mikään haukka, ennemminkin ehkä haukan saalis. ehkä nimi oli lyhennys Hannele Suomisesta, vaikkei siitäkään ihan suoraan. lempinimet on outoja.

nousin ylös ja keräsin hitaasti tavarani reppuun. tyyppi ei enää katsonut muhun päin. heitin repun selkääni ja kävelin ulos luokasta. menin ulos ovesta, josta näkisin pitkän matkaa ulkona olleet pojat.

ihanaa, kotiin.

lähdin kävelemään pyörätietä pitkin ja katselin samalla eteenpäin, sinne missä tyyppi oli ollut.

ei vitsi, kiinnostaako mua oikeesti joku tyyppi koulun pihalla. olen mä outo.

en ollut koskaan juuri seurustellut. nimittäin virallisesti. kävelin pyörätietä pitkin ja vilkaisin poikien suuntaan. siellä se seisoi edelleen. se ei nähnyt mua. ihan suloinen. hymyilin ja katsoin taas tiehen. kävelin ajattelematta sen suuremmin mitään kunnes tajusin että pojat on lähtenyt liikkeelle. oho, se tyyppi kävelee pyörätietä suoraan mua vastaan. otin äkkiä kännykän taskusta ja aloin kirjoittaa muka tekstiviestiä.

voi kakka se näki takuulla kun hymyilin sille luokasta.

tohkeissani pudotin tietysti kännykän juuri silloin kun tyyppi oli kohdalla.
"voi ny paska", multa pääsi kun kännykän osat levis pitkin pyörätietä. kauhukseni, tai ilokseni tyyppi pysähtyi ja sanoi: "oho", ja auttoi laittamaan kännykän takaisin kasaan. se ojensi mulle kootun puhelimen, ojensi sen jälkeen oikean kätensä, odotti että tartun siihen ja sanoi hymyillen: "Aaron."
vastasin siihen varovasti katsoen tätä Aaronia: "Kukka Helmi Eveliina. Sanovat Helmiksi."
"ehkä näemme vielä, Helmi", Aaron sanoi ja kääntyi jatkaakseen matkaansa.
"ehkä", vastasin sille hymyillen vähän ja lähdin kulkemaan kotiinpäin.

Aaron... vai Aaron. ehkä näemme vielä. ehkä.

hymyilin taas itsekseni.