4

työnnettyäni oven auki jäin vain katselemaan Aaronia lamaantuneena. toivuttuani vähän hämmästyksestä sain sanottua: "miten sä löysit tänne?"
"no soitin numeropalveluun. antoivat puhelinnumerosi ja osoitteesi. ensin ajattelin että soitan mutta en sitte soittanu.. "
"joo..."
"läheksä ulos?", Aaron kysy.
"tota...", mietin miten sanoisin et mun pitää kysyä äitiltä. "kyl mä voisin lähteä mut.. mut.."
"käy vaan kysymässä. en tullu ryöstämään sua. jos sun äitis tahtoo mun kännykän numeron ni voin kyllä antaa sen. jos sä saat sitte lähteä."
katoin Aaronia silmät suurina.

kukaan ei puhu noin. ei kukaan ikinä sano noin.

äiti ilmestyi ovelle taakseni ja hymyili. "lähde vaan. kukaan Helmiä hakevista ei ole tarjonnut numeroaan minulle. enkä mä sitä numeroa tarvi. Helmi vastaa vaan puhelimeen sitte."
"no äiti hei.." nolostuin ja vilkaisin anteeksipyytävästi Aaronia.
nappasin nopeasti takin ja heitin kengät jalkaan. melkein tuuppasin Aaronin edelläni ulos kun se ei meinannut mennä, samalla sanoin äidille: "moi."

työnsin oven kiinni ja lähdin kävelemään Aaronin vierellä tietä pitkin. katselin maahan ja vatsassani oli tuhat perhosta.
Aaron käveli vierelläni kädet taskussa. "mul on auto tos kulman takana. haluat sä mennä autolla vai mennäänkö kävellen?"
"mennään vaan autolla", sanoin ja vilkaisin Aaroniin. mahani heitti kierroksen ympäri kun näin että Aaron katsoi muhun. yritin hymyillä sille vähäsen mut mua jännitti niin paljon etten tiedä onnistuinko.

istuin Aaronin autoon sen avattua ovet lukosta. katselin vain etuikkunasta ulos ja mietin miten olisin käsiäni pitänyt. mahassa kiersi.

"jännittääks sua?", Aaron sanoi ja käynnisti auton.
"noh arvaas.." sanoin sille ja naurahdin. "mä luulen että mun sisuskalut on jo vaihtanu kertaalleen paikkaa ku mahassa tuntuu kiertävän..."
"no ei mua tarvi jännittää. ota ihan rennosti."
Aaron lähti ajamaan meidän hiekkatietä eteenpäin ja mä älysin kysyä siltä: "mihin me ollaan menossa?"
"mä en tiedä", Aaron sanoi. "mihin sä haluat?"
hymähdin ja punastuin vähän. "no en mä tiedä..."
"no sopiiko että ajellaan vaan?", se sanoi.
nyökkäsin.
jonkin aikaa oli hiljaista. Aaron rikkoi hiljaisuuden.
"en tiennyt miten olisin saanu tutustuttua suhun. mun silmissäni erotuit muista niin paljon etten saanut sua mielestäni. mulla ei ollu pokkaa tulla ihan vaan juttelemaan.."
olin saanut jo suurimmat perhoset lentämään pois vatsastani ja vastasin: "se viesti oli ihana.. säästin sen."
vilkaisin Aaroniin ja näin sen katsovan silmäkulmastaan mua samalla kun tarkkaili tietä. se ajoi meidät pienen järven lähelle ja pysäytti auton metsän laitaan. Aaron irrotti kädet ratista. "en pysty kunnolla ajattelemaan jos ajan autoa. mentäiskö tonne järvelle?"
nyökytin ja nousin autosta. Aaron laittoi ovet lukkoon ja lähdettiin kävelemään rantaan päin.
"ei kai sul oo kylmä?", Aaron varmisti.
"ei oo", vakuutin sille. eikä mulla oikeestikaan ollu kylmä.
käveltiin rantaa pitkin laiturille ja Aaron kertoi: "mun äiti kuoli 2 vuotta sitten. asun isän kanssa rivitalonpätkässä koulun lähellä."
"monettako vuotta olet lukiossa?", kysyin.
"toista", Aaron vastasi. "eks niin et sä olet ysillä?"
"olen", vastasin.
"mun on pakko varmistaa sulta yks asia", Aaron sanoi. "onko sulla mitään poikakaveria tai mitään juttua hoitamatta loppuun?"
"ei ole. ei ole mitään."
"hyvä. varmistin vaan etten ole tässä aiheuttamassa mustia sukkia kenellekään.."
käveltiin samalla rantaa pitkin kun juteltiin. "ou shit!", huudahdin kun liukastuin märältä kiveltä ja vaikka Aaron tarttui mua käsivarresta, puljasin rantavedessä toisen kenkäni.
"läpi meni", totesin kun pudistelin enimpiä vesiä kengästäni.
"lähdetään autolle", Aaron sanoi. "vien sut kotiin."
"okei...", sanoin ja käveltiin vähän hiljaisempina vähän matkaa.
"kerro jotain", Aaron sanoi mulle.
"okei", sanoin ja hymyilin. "asun porukoitten ja pikkuveljen kanssa siinä talossa josta mut jo löysit.. veli on 12."
oltiin päästy autolle ja Aaron avasi ovet lukosta ja istuin etupenkille. Aaron väänsi lämmöt täysille ja osoitti ne puhaltamaan jalkoihin.
"kyl mä pärjään", sanoin kun katselin sen puuhia ja käännyin katsomaan sitä hymyillen. tajusin katselevani Aaronia silmiin ja sisälläni keikahti. Aaron katseli mua silmiin hetken ja nojautui sitten vähän muhun päin. tiesin että se aikoi suudella mua ja sydämeni heitti varmasti volttia enkä saanut kunnolla henkeä. oltiin kymmenen sentin päässä toisistamme kun käänsin pääni pois.
"sori..", kuiskasin. "ehkä meidän ei pitäis.. en uskalla.."
"ei se mitään", Aaron sanoi ja käynnisti auton. "se oli ehkä vähän liian pian. musta vaan tuntuu niinkuin olisin tuntenut sut jo vuosia. olen pahoillani."
kumpikaan ei puhunut mitään matkan aikana. Aaron pysähtyi kulman taakse lähelle kotiani. epäröin vähän aikaa, sitten sipaisin Aaronin kättä omallani. Aaronin pää kääntyi ja se hymyili vähän.
"mä olen pahoillani", sanoin sille vielä. "en mä ole valmis."
"mä odotan kunnes sä olet valmis."
hymyilin sille ja avasin auton oven.
"kiitos illasta."
"kiitos sulle, Helmi. selviätkö kotiin?"
"selviän", vakuutin ja nousin autosta.
"Kukka Helmi. hyvää yötä."
"hyvää yötä", sanoin, löin oven kiinni ja lähdin kävelemään kotiinpäin.
lits, lits, lits, lits...