7

"arvaa mitä", sanoin kun kävelin Aaronin kanssa taas rannassa. "se meijän varastotila on remontoitu niin et siellä voi asua. se minne pääsee takapihalta. äiti ja isä lupas et saan muuttaa sinne jos haluan."
"ai, kivaa. milloin sä ajattelin muuttaa?"
"mietin sitä et tänäänkin kyllä ehtis. eihän nyt oo ku vasta päivä ja tänään on sunnuntai."
"mennään hei samantien! mä ehdin kyllä auttaa sua."
mentiin Aaronin autolle ja ajettiin meille. sisällä kerroin porukoille et ajattelin muuttaa tänään kun Aaronkin ehtisi auttamaan. niillä ei ollut mitään sitä vastaan ja isä lupasi auttaa kantamisessa. mä vein pienempiä tavaroita ja isä ja Aaron kantoivat sängyn, kirjoituspöydän, ja kirjahyllyn, jonka olin jo aiemmin tyhjentänyt. kiinteään vaatekaappiin olin jo järjestänyt vaatteeni aamulla. viimeisenä otin puhtaat lakanat sänkyyni ja kiitin isää. sanoin sille myös ettei tarvittais enää apua.

Aaron tuli mun perässä varastoon - öh, huoneeseeni ja istui kirjoituspöydäl tuolille.
"voinks mä auttaa?", se kysyi.
"no oikeastaan noi stereot pitäis vielä kytkeä.. sä ehkä osaat sen paremmin ku minä.."
kävellessään ohitseni Aaron silitti kädellään mun selkää ja meni laittamaan stereoita.
mä laitoin lakanat sänkyyn ja jäin sitte katselemaan Aaronia kun se asetteli kaiuttimia. istuin sängylle. Aaron kääntyi ja kysyi: "no mitäs nytte? stereot on laitettu."
hymyilin Aaronille ja sanoin: "suutele mua."
Aaron istui viereeni sängylle ja katseli mua.
"mitä?"
"suutele mua", hymyilin sille.
Aaron laittoi käden hiuksiini, sulki silmänsä ja painoi huulensa huuliani vasten, varovasti, kuin pelkäisi että rikkoutuisin. se avasi silmänsä, hymyili, katseli hetken mua silmiin ja suuteli sitten uudelleen. kun se avasi taas silmät ja otti käden hiuksistani, olin onnellinen.
"olen onnellinen sun kanssa", sanoin. "olen onnellinen."
"Kukkaseni", Aaron sanoi. "oma Kukkaseni..."