21

aamupalan jälkeen lähdettiin Aaronin kanssa järvelle Aaronin autolla. Aaron pysäköi auton tuttuun paikkaan ja lähdettiin kävelemään rantaan. Aaron otti käteni käteensä.
"onko joku muuttunut?", kysyin siltä.
"ai niinku mikä?", se kysyi ja katsoi muhun.
"meissä. onko joku muuttunut?"
"en mä tiedä...", Aaron sanoi ja katseli maahan. "ei kai.. ainakaan mun tunteet ei oo muuttuneet."
"mm..", sanoin miettiväisenä ja kuljettiin hiljaa naisen ohi joka talutti koiraa.
päästiin rantaan ja Aaron istui nurmikolle. menin makaamaan selälleni sen viereen ja suljin silmät. olin nauttinut hetken auringosta kun tunsin että Aaron tuli lähelleni ja painoi huulensa huuliini. tunsin sen varovaisen käden liikkuvan olkapäältäni vasempaan rintaan. se hyväili ja puristeli sitä ja tunsin sen kielen välillä suussani.
se laskeutui suutelemaan kaulaani ja avonaista kaula-aukkoani. se veti paitaa alemmas niin että rintsikoiden yläreuna tuli näkyviin. Aaron raotti kädellään rintsikoita ja tunsin kun se teki fritsun rintaani. en saanut kunnolla henkeä.
Aaron kohotti itsensä käsiensä varaan ja katseli mua kuin kysyen oliko kaikki ok.
"mitä jos mentäis autoon?", vastasin sen kysyvään ilmeeseen.
Aaron nyökkäsi ja käveltiin autolle päin. puristin Aaronia takapuolesta kun se avasi auton ovia lukosta. se hymyili mulle ja avasi takaoven. menin sisälle Aaron perässäni ja se otti topin pois päältäni. en tiennyt halusinko tätä mutta en halunnut lopettaakaan. avasin rintsikkani ja annoin Aaronin ottaa ne pois. se kaatoi mut penkille, suuteli kaulaani ja kosketti rintojani. molempien hengitys kiihtyi kun se vei kätensä haaroväliini. sitten kuulin ulkoa askeleet.
"joku tulee!", kuiskasin ja Aaron vetäisi kätensä pois ja meni matalaksi. otin topin itseni suojaksi ja istuin matalana ja odotin että se joku menisi ohi. kuvittelin että se oli jo mennyt ja kurkistin ikkunasta. mutta ei se ollut. se joku oli Sini ja katsoi suoraan minuun. katsoin Aaroniin ja repesin sitten nauruun. raotin vähän ikkunaa että sain nauruni lomasta puhuttua Sinille.
"kuule et paljon pahempaan aikaan olis enää voinu tulla!"
Sini ei oikein tiennyt olisko se nauranut vai itkenyt.
"Öhh, tota, sori en mä tiennyt.. mut olin varma et toi oli sun laukkus tossa auton vieressä", se sanoi ja osoitti maahan.
"odota vähän", sanoin sille ja suljin ikkunan. Sini meni kauemmas.
puin päälleni ja katselin samalla Aaronia.
"ehkä näin on parempi", sanoin.
"miksi?", Aaron kysyi multa.
"en tiedä. tuntuu vain siltä."
"niin. ehkä."
sain paidan päälleni ja menin ulos. Aaron jäi kai keräilemään itseään autoon. otin laukkuni maasta ja kävelin Sinin luo. mua huvitti vieläkin.
"joopa joo..", naureskelin Sinille.
Sini virnisti ja sanoi: "te ihan sitte autossa ajattelitte..?"
"no ei me kyl paljo taidettu ajatella mitään.. mun tarvii varmaan mennä", sanoin ja katsoin autoon Aaronia. se näytti siltä ettei aio tulla ulos muuta kun ajaakseen kotiin.
"sano sille etten nähny muuta ku sut puolipukeissa.. nähdään!", Sini sanoi ja lähti kävelemään poispäin.
"nähdään!", vastasin sille ja menin autoon. Aaron tuli viereeni ja lähti ajamaan kotiin. tai siis mun luo. siis kotiin. katsoin Aaronia ja yritin saada selville mitä se ajatteli. se ei sanonut mitään, ajoi vaan.
"Aaron", aloitin. "ei se ehtiny nähdä muuta ku mut puolipukeissa.."
"hyvä sitte", se vastasi. "mennään kotiin."
"joo."