2

päästyäni kotiin noin kilometrin päähän omakotitaloon, jossa asuin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa, huomasin kerranneeni koko matkan ensin tyyppiä pihalla, sitä kun heitin puhelimen maahan, ja sitä kun se kertoi nimensä, ja hymyili. se oli edelleen mielessäni tehdessäni matikan läksyjä illalla, ja katsellessani televisiota myöhemmin ja syödessäni iltapalaa. mennessäni nukkumaan taisin miettiä sitä viimeiseksi.

aamulla heräsin valmiina keväiseen torstaipäivään, vaikkakin väsyneenä. aamut ei olleet ne mun juttu. mielessäni oli kuitenkin Aaron, ehkä näkisin sen taas koulussa. laitoin olkapäille ulottuvat hiukseni ylös ponnarille, join kahvia ja lähdin kouluun. ulkona näytti tihkuttavan sadetta ja päätin mennä pyörällä. matkassa ei kauaa kestänyt, eikä sadekaan tällä kertaa haitannut.

jätin pyöräni koulun pyörätelineeseen ja menin sisälle odottamaan historian tuntien alkua. opettajan tultua valitsin oman paikkani ikkunan vieressä ja ryhdyin tuijottelemaan ulos. meni vartti - ulkona ei liikkunut ketään. katsoin kelloon. puoli tuntia - ei ketään. vilkaisin kelloon ja ulos vuorotellen, mutta ketään ei tullut koko historian tuntien aikana. pakko myöntää että petyin kyllä vähäsen.

matikan ja maantiedon lisäksi tänään olisi vielä kuvista. ensin kuitenkin matikkaa, tarkistin lukkarista ja lähdin suunnistamaan ulos välitunnin ajaksi.
"hei Helmi", kuulin tytön äänen takaani. "oota vähän!"
pysähdyin ja odotin että Sini saa mut kiinni.
"sä oot ollut vähän outo tänään." Sini aloitti miettiväisenä. " ihan hiljaa vaikka normaalisti sulle huomautellaan pälisemisestä tunnilla."
katsoin Siniin ja näin että se oli tosissaan ja lisäksi vielä oikeassa. Sini oli hyvä kaverini ja samalla luokalla.
"niin", vastasin. "en tiedä. ehkä mä olen kipeä."
"ehkä", Sini kohautti olkapäitään.

Matikan tunti meni työn touhussa. se oli ihan kivaa jos sattui osaamaan laskuja. ja mä osasin kyllä jos mulle selitettiin. en istunut ihan ikkunan vieressä mutta näin kuitenkin ulos jos kurkotin. siellä ei ollut kuitenkaan ketään koko tunnin aikana.

ehkä kuvittelen liikoja. sehän vain hymyili.

jostain syystä päässäni alkoi soimaan eräs piisi:
"sinä tarjosit vain salmiakkia minä oliin hölmö panin peliin koko elämän...."

ruokatunnin ja maantiedon tunnin jälkeen olin lähes unohtanut jo etsiä tyyppiä. kuviksen luokassa istuin yleensä ikkunan vieressä, koska ulkoa sai inspiraatiota. katsahdin piirtämisieni lomasta ulos ja ajatukseni olivat hetkessä pois kuviksen luokasta kun näin Aaronin kävelemässä ulkona. se ei nähnyt minua. hetken mielijohteesta kopautin kynällä ikkunaan. Aaronin pää kääntyi ja se hymyili. hymyilin takaisin. Aaronin kadottua näkyvistä päätin jatkaa kuviksen työtäni. ennen kuin sain mitään aikaan vieressäni istuva Sini sanoi "mitäs tuo oli?"
"mikä?", yritin. "ei se ollut mitään."
Sini naurahti. "älä yritä. näin kyllä sun ilmeestä että se ei ollut 'ei mitään' "
"okei", myönsin. "toi on poika jolle hymyilin ikkunan läpi historian tunnilla. näin sen kotimatkalla ja pudotin kännykkäni vahingossa maahan. se kokosi sen. poika sanoi nimekseen Aaron."
katsoin Siniin hymyillen. Sini virnisti. "sä taidat olla ihastunut."
"niin mä taidan", myönsin Sinille. "vaikken meinannut myöntää sitä edes itselleni."

"Sini ja Helmi. jatkakaas hommia välillä", opettaja muistutti.
"joo jatketaan", Sini vastasi sille ja keskittyi taas työhönsä. se nosti kuitenkin katseensa vielä kerran ja sanoi: "kerro sit jos jotain tapahtuu.."
"no mä kerron", sanoin ja yritin keskittyä taas kuvikseen. vähän väliä vilkuilin ulos, vaikka siellä ei taas tällä kertaa näkynytkään ketään.



seuraavana päivänä, perjantaina, en ollut nähnyt Aaronia taas koko päivänä, kunnes juuri astuessani ulkoa sisälle viimeiseltä välitunnilta ehdin tajuamaan ruuhkassa kuinka joku tyrkkäsi käteeni pieneksi taitellun paperin. katselin ympärilleni ja ehdin vilaukselta näkemään Aaronin selän. puristin paperia nyrkissäni ja kiiruhdin seuraavan tunnin luokan eteen. istuin seinän viereen lattialle ja taittelin paperinpalan auki. käsin kirjoitettuna:

"olen katsellut sinua. olet ysillä. en ole saanut sinua mielestäni. ilmoita minulle, jos haluat tutustua.
Aaron"

kasvoni kuumottivat edelleen kun opettaja tuli päästämään meidät luokkaan. kun pääsin paikalleni ikkunan viereen revin vihosta kulman irti ja mietin hetken mitä siihen kirjoittaisin.

"tutustuisin mielelläni... etsin sua aina koulussa. ehkä maanantaina taas näemme.
Helmi."

tunnin jälkeen astelin ulos Sinin kanssa ja lähdin kulkemaan tuttuun suuntaan. kotiinpäin, mutta myös sinnepäin missä olin törmännyt Aaroniin viimeksi.
"seuraa mua, äläkä sano mitään", kuiskasin Sinille ja vetäsin sitä hihasta kun näin Aaronin jätkälauman hännillä. jätkälauma lähestyi ja mä puristin paperia kädessäni. Aaron huomasi mut ja jättäytyi tahallaan vähän porukasta jälkeen. Aaronin kohdalla hidastin, katsoin muutaman sekunnin silmiin ja ojensin lapun sen käteen. hetkeksikään en pysähtynyt. Aaron otti lapun, ja taakse katsoessani näin sen laittavan kädet lappuineen päivineen taskuun.

Sinille sain selittää kotimatkalla uusimmat käänteet. onneksi mulla oli ystävä. muuten varmaan sekoaisin ajatuksiini.