Aaron jätti auton metsän reunaan ja lähdettiin kävelemään rantaan päin. Aaron kiersi kätensä mun ympäri. oltiin pitkään hiljaa ja kun Aaron näytti miettiväiseltä kysyin siltä mikä sitä painoi.
"no isä", aaron vastasi. "että mikähän sillä on kun se etsi imurin suutinta ja kysyi missä mä olen ollut..."
katsoin sitä vähän hölmistyneenä. "eiks isät yleensä kysy tollasia...?"
Aaron huokaisi.
"siitä lähtien ku äiti kuoli, isä on vaan ryypännyt, ryypännyt ja ryypännyt. sillä ei oo tapana etsiä imuria. jos se jotain etsii ni viinapulloa. sitä ei kiinnosta missä mä olen. joskus se oli vähällä vetää mua turpaan kun en tienny missä sen viinat on."
"ai... anteeksi. mä en tiennyt.."
"ei se mitään. olen ajatellu muuttaa pois lähiaikoina mut katotaan ny."
"jos sun isän kanssa tulee ongelmia ni tule varastolle sitte. älä ota siltä turpaan... ethän?"
"no en... mut annetaan asian olla."
"okei..."
käveltiin hiljaisina kesäiseen rantaan ja lähdettiin kävelemään rantaa pitkin.
"mahtoks sun äiti suuttua?", Aaron kysyi.
"en tiedä. ei kai se. mut sä oot kato mun ensimmäinen poikakaveri", vastasin.
"olenko viimeinen?", Aaron kysyi.
mietin vähän aikaa ja vastasin: "en mä voi tietää miten meijän suhde muuttuu. mä toivon että sä olet.."
"niin. samaa toivon minäkin", Aaron sanoi.
"Aaron", sanoin ja menin sen eteen seisomaan tuijottaen sitä silmiin. "rakastatko mua?"
"rakastan. rakastan sua Kukkaseni, Helmeni."
katsoin Aaronia silmiin ja näin että se tarkoitti mitä sanoi. painauduin sen rintaa vasten ja se kiersi kätensä mun ympäri.
huokaisin onnellisena.
"rakastan sua Aaron. haluan rakastaa sua aina."
Aaron suuteli hiuksiani.
"rakas Kukkani."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti