33

mä olin miettinyt paljon sitä aaronin Jumala-juttua. siinä täytyi olla jotakin koska aaron oli ollut sen kanssa tosissaan jo niin kauan. ei se voinut uskoa johonkin Jumalaan jos sitä ei olisi olemassa. aaron kaivoi aina totuuden esiin ja sehän mua pelottikin. mutta mistä se tiesi että tää Jumala-juttu oli totta? mulla oli aikomus ottaa selvää asiasta. jos Jumala oli olemassa sen täytyy vastata mulle. kirjoitin Jumalalle lapun, koska en oikein osannut rukoilla:

Jumala,
jos sä olet olemassa
niin voisiks sä vastata mulle?
anna mun nukkua ensi yö hyvin.
lähetä mulle joku merkki jos sä olet olemassa.
kai sä voit niin tehdä?
- kukka helmi eveliina

suunnitelmani mukaan kävelin lapun kanssa läheisen järven rantaan missä me aaronin kanssa usein käytiin. kun ketään ei ollut paikalla ryttäsin paperin pieneksi palloksi ja heitin sen veteen. jos Jumala kerran oli luonut sen järven niin kai se sieltä yhden paperinkin saisi luettua vaikka oli jo vähän pimeää.

kotimatkalla aaron soitti.

- helmi.
- hei kukka. tulenko mä yöksi sun luo?

kai sitä Jumalaa pitää testata nyt kun kerran sitä pyysin.

- ei tarvi, mä luulen että mä saan nukuttua.
- oleks sä nyt varma?
- joo olen mä, ihan varma.

itseasiassa mä en ole yhtään varma ja mua pelottaa, aaron!

- selvä. hyvää yötä muru. soita jos tulee hätä.
- mä soitan. hyvää yötä.

huokaisin ja laitoin puhelimen taskuun.

mikä valehtelija mä olen? mitä mä sitten teen jos Jumala ilmoittaa olevansa olemassa?

mua pelotti koko Jumala ja mä halusin soittaa Aaronille ja olla ikuisesti sen kyljessä kiinni enkä pelätä mitään. jos Jumala on olemassa se takuulla ei tykkää mun epärehellisyydestä aaronin kanssa. olisin saanut itkunkin väännettyä, mutta pääsin varastoni ovelle ja menin sisään. vaihdoin yövaatteita kun sain tekstiviestin aaronilta.

hyvää yötä kukkani. rauhallisia unia.

sillä tekstiviestillä kaikki ajatukset oli pyyhitty pois mielestäni ja nukahdin.

aamulla heräsin virkeänä, ihmeellistä sinänsä, sillä olin nykyään aina aamuisin väsynyt. kun kävelin sisälle aamupalalle tajusin mitä oli juuri tapahtunut. olin nukkunut yön hyvin! hetken jo mietin Jumalaa, mutta sitten ajattelin, että mokoma sattuma. ei se mitään tarkoita.

kahvia juodessani meinasin tukehtua pullaani. päivän lehdestä osui silmiini ensimmäisenä mainos uudesta koruliikkestä, joka oli nimetty Helmikukka-koru. heti sen vieressä oli paikallisseurakunnan mainos:

Jumala on. Ota selvää.